Juutalaisten muutto Vänäjältä

Venäjänjuutalaisten muuton historiaa

Osa Israelin valtion perustajista oli Venäjältä tulleita juutalaisia. Israeliin on tullut valtava määrä maahanmuuttajia Euroopan maista, jotka ovat olleet aikanaan osa joko tsaarinajan Venäjää tai Neuvostoliittoa. Maahanmuutto Venäjältä alkoi 1882 ja on jatkunut 120 vuotta. Alijan eri vaiheet ovat olleet seurausta sodista, vainoista (pogromeista), holokaustista ja taloudellisista kriiseistä. Tämänhetkistä intifadaa, kansannousua seuraa melko varmasti uusi muuttoaalto entisen Neuvostoliiton alueelta.

Ensimmäinen alija 1882-1903

Ensimmäinen alija oli seurausta Venäjän juutalaisvainoista 1881-1882, jolloin suurin osa maahanmuuttajista tuli itäisestä Euroopasta, tsaarin Venäjän alueelta. Tuolloin saapui yhteensä lähes 35 000 juutalaista, joista jotkut eivät kuitenkaan jääneet maahan pysyvästi.

Toinen alija 1904-1914

Toinen muuttoaalto käynnistyi tsaarinajan juutalaisvainojen ja sitä seuranneen antisemitismin puhkeamisen aikaan ja vaikutti merkittävästi nykyaikaisen juutalaisen asutuksen syntyyn ja kehitykseen. Muuttajat olivat enimmäkseen sosialistiset ihanteet omaksuneita nuoria. Monet maaseudun asutusmuodot ja yritysmallit muotoutuivat tänä aikana; esim. ”kansalliset” maatilat, joissa maaseudun asukkaita koulutettiin. Tänä aikana perustettiin ensimmäinen kibbutsi, joka oli kehitetty venäläisen kollektiiviajattelun pohjalta. Kaikkiaan 40 000 juutalaista saapui toisen alijan aikana, mutta kaikki eivät jääneet pysyvästi maahan.

Kolmas alija 1919-1923

Tämä vaihe oli jatkoa toisesta muuttoaallosta, jonka ensimmäinen maailmansota keskeytti. Kolmannen vaiheen käynnisti lokakuun vallankumous Venäjällä sekä sitä seuranneet pogromit Venäjällä, Puolassa ja Unkarissa, Britannian Palestiinan valloitus ja Balfourin julistus. Suurin osan kolmannen alijan maahanmuuttajista oli nuoria raivaajia Itä-Euroopasta. Noin 40 000 juutalaista saapui maahan tässä aallossa ja vain suhteellisen pieni määrä palasi lähtömaahansa.

Neljäs alija 1924–1929

Neljäs alija oli suora seuraus Puolan taloudellisesta kriisistä ja juutalaisvastaisesta politiikasta sekä maahanmuuttokiintiöiden tiukentamisesta Yhdysvalloissa. Suurin osa muuttajista kuului keskiluokkaan ja toi mukanaan melkoisia pääomia, joiden avulla perustettiin pienyrityksiä ja verstaita. Tel Aviv kasvoi tänä aikana.

Tämä alija vahvisti kaupunkeja, edisti teollista kehitystä ja "palautti" jälleen juutalaista työvoimaa maaseudun kyliin. Neljäs alija toi maahan 82 000 juutalaista, joista 23 000 lähti pois.

Viides alija 1929-1939

Suurin syy tähän alijan vaiheeseen oli natsien valtaantulo Saksassa 1933. Vainot ja juutalaisten aseman huononeminen kasvattivat Saksasta tulevaa maahanmuuttoa ja jatkoivat Itä-Euroopasta tulevaa alijaa. Tämän jakson aikana (v. 1929 ja jälleen 1936-39) tapahtui arabien väkivaltaisia hyökkäyksiä juutalaista väestönosaa vastaan – brittiläiset nimittivät niitä "häiriöksi". Brittihallitus asetti rajoituksia maahanmuutolle, mistä seurasi laitonta maahanmuuttoa. Vuoteen 1940 mennessä viidennen alijan aikana oli saapunut lähes 250 000 juutalaista.

Alija toisen maailmansodan aikoina ja sen jälkeen 1939–1948

Toisen maailmansodan aikana alijan tavoitteena oli pelastaa juutalaisia natsien hallitsemasta Euroopasta. Vuosien 1944-48 aikana juutalaiset yrittivät kaikin keinoin päästä pois Itä-Euroopasta. Juutalaisasutuksista lähteneet tiedustelijat, juutalaiset partisaanit ja sionistiset nuorisoliikkeet perustivat yhteistyössä Beriha (pako) -järjestön, jonka avulla lähes 200 000 juutalaista pääsi lähtemään Euroopasta.

Vuoden 1947 exodus

Toisen maailmansodan päättymisestä juutalaisvaltion perustamiseen asti (1945-1948) laiton maahanmuutto oli pääasiallinen tapa muuttaa maahan, sillä britit olivat käytännössä lopettaneet mahdollisuuden lailliseen maahanmuuttoon asettamalla maahanmuuttajille vuosittaiseksi kiintiöksi ainoastaan 18 000 henkilöä. Koko mandaattiajan maahanmuuttomäärä (laillinen ja laiton yhteenlaskettuna) oli n. 480 000, joista lähes 90 % tuli Euroopasta. Juutalaisia asukkaita oli yhteensä 650 000, kun Israelin valtio perustettiin.

Suurmaahanmuutto v. 1948 jälkeen

Toukokuun 14. päivänä 1948 Israel julistautui valtioksi. Itsenäisyysjulistuksessa sanotaan: "Israelin valtio on avoin juutalaisille pakolaisille ja hajaannuksesta kokoontuville. Se omistautuu maan kehittämiselle sen kaikkien asukkaitten parhaaksi. Sen perustana on vapaus, oikeus ja rauha sellaisina kuin Israelin profeetat ovat ne nähneet. Siellä vallitsee täydellinen sosiaalinen ja poliittinen tasa-arvo kaikkien kansalaisten kesken uskontoon, rotuun tai sukupuoleen katsomatta…”

Tätä julistusta seurasi v. 1950 paluulaki, jonka perusteella jokaisella juutalaisella on ilman muuta oikeus muuttaa Israeliin ja päästä valtion kansalaiseksi. Portit olivat itsenäisyysjulistuksen jälkeen täysin auki ja 687 000 juutalaista saapui Israelin rannoille. Vuoteen 1951 mennessä (vuodesta 1948) maahanmuuttajien määrä yli kaksinkertaisti juutalaisten lukumäärän Israelissa.

Muutto Neuvostoliitosta 1948-2001

Vuodesta 1948 vuoteen 1967 Neuvostoliitossa asuvien juutalaisten suhteet Israelin valtioon olivat rajoitetut. Kuuden päivän sodan jälkeen heidän keskuudessaan heräsi tietoisuus juutalaisuudesta, ja yhä useammat hakivat muuttolupaa. Liennytyksen ilmapiirin levitessä kansainvälisiin suhteisiin 1970-luvun alussa Neuvostoliitto myönsi merkittävälle määrälle juutalaisia luvan muuttaa Israeliin. Vuosikymmenen loppuun mennessä neljännesmiljoona juutalaista oli lähtenyt Neuvostoliitosta, heistä 140 000 muutti Israeliin.

Ennennäkemätön määrä juutalaisia sai lähteä Neuvostoliitosta 1980-luvun lopulla presidentti Gorbachovin pyrkiessä liberalisoimaan maata. Neuvostoliiton hajoaminen vuoden 1991 lopulla edesauttoi tätä. Vuonna 1990 Neuvostoliitosta tuli Israeliin 190 000 henkeä ja seuraavana vuonna 1991 muuttajia oli 150 000. Sittemmin olosuhteiden vakaantuminen entisen Neuvostoliiton alueella sekä sopeutumisvaikeudet Israelissa ovat vakiinnuttaneet maahanmuuttajien vuosittaiseksi määräksi noin 70 000. 

Vuodesta 1989 vuoden 2001 loppuun noin 1 000 000 entisen NL:n alueen juutalaista oli asettunut asumaan Israeliin. 
Sama määrä, 1 000 000, oli vielä jäljellä. 

Vain 33 500 ihmistä muutti Israeliin vuonna 2002, mikä on alhaisin vuosiluku sitten vuoden 1989, tilastokeskus raportoi. 

Vuonna 1990 alkoi joukkomuutto entisestä Neuvostoliitosta, mikä toi Israeliin 1,1 miljoonaa ihmistä reilussa vuosikymmenessä; mutta vuotuiset luvut ovat hidastuneet tasaisesti samana vuonna (1990) rekisteröidyn 200 000 huipun jälkeen.

Katso:

Ensimmäinen alija 1882–1903

Toinen alija 1904-1914

Kolmas alija 1919-1923

Neljäs Alija 1924-1929