Liikkuvat teloitusryhmät
Saksan armeijan hyökättyä Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 alkoi holokaustin uusi vaihe. Sodan varjolla ja voitonvarmoina saksalaiset siirtyivät juutalaisten pakkosiirrosta ja vangitsemisesta joukkomurhiin. Natsien (SS) yksiköistä ja poliiseista koostuvat erikoisjoukot eli Einsatzgruppen etenivät vauhdilla Saksan etenevän armeijan perässä. Niiden tehtävänä oli tappaa kaikki juutalaiset, joita ne löysivät miehitetyltä Neuvostoliiton alueelta. Jotkut miehitettyjen alueiden asukkaat, lähinnä ukrainalaiset, latvialaiset ja liettualaiset, auttoivat näitä saksalaisia liikkuvia tapporyhmiä toimimalla apupoliiseina.
Liikkuvat tappoyksiköt toimivat nopeasti ja yllättivät juutalaisväestön. Tappajat tunkeutuivat kaupunkiin ja keräsivät kaikki juutalaiset miehet, naiset ja lapset. He veivät myös monia kommunistisen puolueen johtajia ja romaneja (mustalaisia). Uhrit pakotettiin luovuttamaan kaikki arvoesineet ja riisumaan vaatteet, jotka lähetettiin myöhemmin käytettäväksi Saksassa tai jaettiin paikallisille kollaboraattoreille. Sitten tapporyhmän jäsenet marssittivat uhrinsa avoimille pelloille, metsiin ja rotkoihin valloitettujen kaupunkien laitamilla. Siellä he ampuivat heidät tai kaasuttivat heidät kaasuautoissa ja heittivät ruumiit joukkohautoihin.
Syyskuun 21. päivänä 1941, juutalaisten uudenvuoden aattona, liikkuva tapporyhmä saapui Ejszyszkiin, pikkukaupunkiin nykyisen Liettuan alueella. Tapporyhmän jäsenet ajoivat 4 000 juutalaista kaupungista ja ympäröivältä alueelta kolmeen synagogaan, jossa heitä pidettiin kaksi päivää ilman ruokaa ja vettä. Sen jälkeen juutalaiset miehet, naiset ja lapset vietiin hautausmaille, asetettiin riviin avoimien kuoppien eteen ja ammuttiin kuoliaaksi. Nykyään Ejszyszkissä ei ole yhtään juutalaista. Se oli yksi sadoista kaupungeista ja shtetleistä, joiden juutalaiset murhattiin holokaustin aikana. Useimpien näiden juutalaisyhteisöjen rikas kulttuuri menetettiin lopullisesti.
Tapporyhmät murhasivat yli miljoona juutalaista ja satojatuhansia muita viattomia ihmisiä. Kiovan lähellä sijaitsevassa Babi Jarissa murhattiin noin 34 000 juutalaista kahden päivän aikana. Vain harvat ihmiset väestöstä auttoivat juutalaisia naapureitaan pakenemaan. Useimmat pelkäsivät, että heidätkin saatetaan tappaa.
Viattomien miesten, naisten ja lasten joukkomurhat Babi Jarissa ja muissa kaupungeissa eivät olleet huligaanien tai hullujen rikoksia. Teloittajat olivat "tavallisia" miehiä, jotka noudattivat komentajiensa käskyjä. Monilla tappajista oli vaimoja ja lapsia Saksassa. Propaganda ja koulutus olivat opettaneet monet liikkuvien tapporyhmien jäsenet pitämään uhrejaan Saksan vihollisina. Jotkut tappajat joivat runsaasti, jotta ajatukset ja tunteet hälvenisivät. Lisäksi kuvatessaan tekojaan he käyttivät "tappamisen" tai "murhan" sijasta koodisanoja kuten "erityiskohtelu" ja "erityistoiminta" etäännyttääkseen itsensä kauheista rikoksistaan.
Lähde: Yhdysvaltain holokaustin muistomuseo (United States Holocaust Memorial Museum)
****************
Jagerin raportti
"Jagerin raportin" kirjoitti erään "Einsatzgruppen"-erikoisryhmän komentaja, jonka tehtävänä oli juutalaisten, kommunistijohtajien, partisaanien ja muiden juutalaisten eliminointi Neuvostoliitossa.
Verilöylyjen laajuuden ymmärtääksesi huomaa, että uhrien kokonaismäärä oli 137 346. Tämä koskee yhtä Einsatzgruppea viiden kuukauden aikana yhdellä alueella. Raportissa kerrotaan hyvin selvästi suunnitelmasta tappaa kaikki juutalaiset, lukuun ottamatta niitä, joita tarvittiin työtehtäviin; nämä oli, kuten raportissa todetaan, "vain" tarkoitus steriloida; Jager jatkaa toteamalla, että "jos juutalaisnainen tulee sterilisaatiosta huolimatta raskaaksi, hänet likvidoidaan".
Einsatzgruppenin joukkomurhista Neuvostoliitossa on olemassa monia asiakirjoja, mutta "Jagerin raportti" on niistä yksi hyytävän yksityiskohtaisista.