Bar Kokhban kapina

Simon bar Kokhba

Simon bar Kokhba (k. vuonna 135) oli juutalaisten johtaja vuonna 132 alkaneessa toisessa juutalais­sodassa eli Bar Kokhban kapinassa roomalaisia vastaan. Hän perusti lyhyt­aikaiseksi jääneen itsenäisen juutalaisvaltion, jota hän johti kolme vuotta käyttäen arvo­nimeä nasi. Roomalaiset kukistivat hänen valtakuntansa vuonna 135 kaksi ja puoli vuotta kestäneen sodan jälkeen.

Murraban luolasta vuonna 1952 löydetyt, Simonin itse kirjoittamat kirjeet osoittavat hänen alku­peräisen nimensä olleen Simeon bar Koseba, Bar Koseva tai Ben Koseva. Tämä viittaa siihen, että joko hänen isänsä tai syntymäpaikkansa nimi oli Kosevah.

Juutalainen oppinut rabbi Akiba julisti Simonin Messiaaksi ja antoi tälle lisänimen Bar Kokhba, joka merkitsee aramean kielellä "Tähden poikaa." Nimi viittasi "tähtiprofetian" nimellä tunnettuun Neljännen Mooseksen kirjan katkelmaan:

4Moos.24:17

”Tähti nousee Jaakobista,

ja valtikka kohoaa Israelista.

Se ruhjoo Moabilta ohimot,

päälaen kaikilta Seetin pojilta.”

Nimeä Bar Kokhba ei mainita Talmudissa, mutta kylläkin myöhemmässä kristillisessä kirjallisuudessa. Myöhemmät juutalaiset rabbiiniset kirjailijat eivät olleet rabbi Akiban kanssa samaa mieltä Simon bar Koseban messiaani­suudesta.

Bar Kokhban kapina

Ensimmäisessä juutalaissodassa vuosina 66–73 roomalaiset olivat saaneet aikaan laajaa hävitystä. Jerusalem ja sen temppeli olivat tuhoutuneet, miljoona juutalaista saanut surmansa ja monet paenneet maasta, mutta Palestiinan maaseudulla asui yhä suuri joukko juutalaisia. Myöhemminkin monet Rooman keisarien määräykset herättivät juutalaisten keskuudessa kapina­mielialaa, ja kun keisari Hadrianus lopulta kielsi ympäri­leikkauksen, juutalaiset nousivatkin uudestaan kapinaan. 

Eusebiuksen Chronicon -teoksen mukaan, joka on säilynyt Hieronymuksen muokkaamassa muodossa, kapina puhkesi Hadrianuksen hallitsijakauden 16. vuotena, joka vastasi 227. olympiadin neljättä vuotta. Roomalaisten nimittämänä Juudean kuvernöörinä toimi tuolloin Timeus Rufus, josta juutalaiset käyttivät nimitystä "Tyrannus Rufus". 

Hadrianus lähetti armeijan kukistamaan kapinan. Bar Kokhba, joka johti vastarintaa, rankaisi jokaista juutalaista, joka kieltäytyi liittymästä hänen joukkoihinsa. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin sota päättyi. Tällöin keisari Hadrianus kielsi juutalaisilta pääsyn Jerusalemiin, jonka paikalle rakennettiin roomalainen kaupunki Aelia Capitolina.

Juutalaisten toinen kapina puhkesi 60 vuotta ensimmäisen kapinan kukistamisen jälkeen, ja sen aikana perustettiin kolme vuotta kestänyt itsenäinen valtio. Monet juutalaiset uskoivat kauan kaivatun messiaanisen ajan vihdoin koittaneen. Innostus oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä lyhyen menes­tyksellisen kauden jälkeen Rooman legioonat kukistivat kapinat.

Kapinan alkuvaiheessa roomalaiset kärsivät pahoja takaiskuja, kun juutalaiset yhdistivät voimansa, toisin kuin ensimmäisessä juutalais­sodassa, jonka aikana Flaviuksen Josephuksen mukaan kolme erillistä juutalaista armeijaa oli taistellut keskenäänkin Temppeli­vuoresta kolmen viikon ajan sen jälkeen, kun roomalaiset olivat murtaneet Jerusalemin muurit ja tunkeutuivat taistellen kaupungin keskustaan. 

Jäätyään toisen juutalais­sodan alku­vaiheessa alakynteen roomalaiset noudattivat poltetun maan taktiikkaa saadakseen vähitellen nujerretuksi juutalaisten taistelu­tahdon.

Sodan lopputulos

Sodan loppuvaiheessa, kun Jerusalem oli jo raunioina, Bar Kokhba pakeni Beet-Teerin linnoitukseen ja johti sotatoimia sieltä käsin. Sen roomalaiset saivat valloitetuksi vasta, kun sota oli jatkanut kolme ja puoli vuotta, ja silloin he surmasivat kaikki sen puolustajat lukuun ottamatta yhtä nuorukaista, Simeon ben Gamielia.

Rabbi Johanan kertoi verilöylystä myöhemmin seuraavasti: "Kolmen­sadan lapsen aivot löydettiin yhden kiven päältä, minkä lisäksi Beet-Teeristä löydettiin kolmesataa koria täynnä tefillinien (nahasta tehtyjä koteloita, joiden sisältämiin pergamentteihin on kirjoitettu Tooran jakeita) jäännöksiä, joita kuhunkin koriin mahtuu kolme mittaa" (noin 28 litraa). Simon Gamlielin mukaan Beet-Teerissä oli viisisataa koulua, joista pienimmässä­kin oli kolmesataa oppilasta. Heillä oli tapana sanoa: "Jos vihollinen joskus tulee luoksemme, seivästämme heidät näillä metallisella tangolla [joita käytettiin kirjainten osoittamiseen pyhistä teksteistä]". 

Cassius Dion mukaan sotatoimissa surmattiin kaikkiaan 580 000 juutalaista, 50 linnoitettua kaupunkia ja 985 kylää hävitettiin maan tasalle, kun taas niitä, jotka tuhoutuivat nälänhädän, sairauksien tai tulipalojen vuoksi, ei voitu laskeakaan. 

Mutta roomalaisetkin olivat kärsineet sodassa niin suuria menetyksiä, että keisari Hadrianus päätti jättää senaatille lähettämästään tiedon­annosta pois sellaisiin tavallisesti kuuluneet sanat: "Jos te ja lapsemme voitte hyvin, kaikki on hyvin. Minä ja sotaväki voimme hyvin."

Sodan jälkeen Hadrianus yhdisti aikaisemmat Juudean, Galilean ja Samarian hallintoalueet uudeksi provinssiksi nimeltä Syria Palaestina, mitä on yleisesti pidetty merkkinä, että hän yritti lopullisesti katkaista juutalaisten yhteydet maahan.

Viime vuosi­kymmeninä kapinasta on saatu uutta tietoa, kun Kirjeiden luolasta läheltä Kuolluttamerta on löydetty kirje­kokoelmia, joista osa mahdollisesti on Bar Kokhban itse kirjoittamia. Kirjeet ovat nykyisin nähtävissä Israelin museossa.