Juutalaisvainot
Juutalaisvainot aikanamme
On hyvä pitää mielessä juutalaiskysymystä, joka oli kärsimyksen aikaa, jossa miljoonia, miljoonia juutalaisia tapettiin saatanan alttarilla etenkin toisen maailmansodan aikaan.
Tässä maailmanajassa, jossa elämme, on pelottavia merkkejä, että nämä ajat tulevat toistumaan.
Saksan valtio on luisumassa takaisin siihen tilaan, joka sillä oli ennen toisen maailmansodan alkuaikoja. Siellä ovat vallalla ja nousemassa samat henkivallat. Puuttuvat vain nämä persoonalliset henkilöt, jotka tätä toteuttavat. Varmaan ovat siellä myös jo kasvamassa.
Katso: Holokausti
Sama on tilanne Venäjällä, jossa myös lisääntyy tämä sama henki. Se on saatanan henki, se on murhaajan henki, joka vielä riehuu hetken ja hetken.
Kohteena ovat ne kaksi kansaa; Jumalan lihallinen kansa ja hengellinen kansa.
Katselkaapa vain uutisia, tietoja maan ääristä, mitä ne kertovat. Ne kertovat hyökkäyksistä, sodista ja saatanan raivosta juuri näitä kansoja kohtaan, juutalaista kansaa ja kristillistä kansaa kohtaan. Tuttu viha ja taistelu, paratiisin alkuajoista saakka tuttu taistelu.
Tämä taistelu on olemassa niin kauan kunnes aika on täyttynyt, silloin siitä tulee loppu. Sillä meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan saatanan henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Aika käy pimeämmäksi ja pimeämmäksi. Kun on tullut kaikista pimein hetki, silloin valo tulee näkyviin. Ja niin kuin on kirjoitettu: paljon asioita tulee tapahtumaan ennen kuin tulee se hetki, jolloin kaikki asiat otetaan Kuninkaan jalkojen alle.
Taistelut käyvät kiivaina juutalaista kansaa kohtaan. Venäjällä alkaa olla pimeys suurimmillaan. Ja juutalaisen kansan keskuudessa alkaa se aika, jolloin he alkavat tiedostamaan todellisen luopumuksensa määrän ja suuruuden. He alkavat tutkia kirjoituksia ja he alkavat ymmärtää, ja alkaa kääntymys. Mutta ennen tätä on oleva pimeät ajat ja suuri ahdistus niillä, jotka ovat Jumalan omia ja niillä, jotka tulevat Jumalan vastaanottamaan, sillä maailman ja kansojen ajat ja olemassaolon hetket ovat sidotut juutalaisen kansan vaiheisiin. Turhaan kansojen johtajat ja päättäjät neuvoa pitävät ja neuvottelevat, sillä se valta, mikä heillä on, ei ole heidän, vaan se on Jumalan.
Kaikki ohjautuu Jumalan suunnitelmien mukaan.
Siispä siunatkaa ja rukoilkaa juutalaisen kansan kääntymystä. Sillä sitä, joka siunaa Israelia, sitä Jumalakin siunaa. "Ja sen, minkä teet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen sinä teet Minulle!"
Israel on oleva aina Israel. Lihallinen Israel ja hengellinen Israel on Israel.
Venäjällä on pesäkkeitä, joissa on juutalaisten vainoa.
Pian Venäjän karhu on voimissaan. Se seisoo jo kahdella jalalla, mutta ei ole vielä saanut täyttä voimaansa. Voi juutalaisia silloin! Karhu nousee tukevasti jaloilleen ja nostaa suuret kämmenensä, joissa on raatelevat kynnet. Näillä se lyö Jumalan kansaa ja he lähtevät joukoittain kulkemaan kohti rajoja päämäärättä.
Silloin Jumala käy taisteluun, joka on voimallinen.
Lihallinen Israel on siellä keskipisteessä, jossa on taistelu. Samoin siellä on hengellinen Israel, Jumalan seurakunta.
Kiitetään juutalaisista ja siitä, että Jumala kokoaa heidät Israeliin. Jumala siunaa jokaista kättä, joka auttaa heitä. Hän kokoaa totisesti oman kansansa täältä Pohjoisesta maasta ja kaikista maailman maista. Kun he saapuvat luvattuun maahansa, saapuu Herra Kuninkaana ja Voittajana. Hän ei tule enää köyhänä aasilla ratsastaen, vaan tulee Kuninkaana ja Voittajana, sellaisena, jolla valta on. Mutta sillä, jolla valta on, sillä on myös nöyrä ja anteeksiantava sydän. Se ei ole kopeaa valtaa, ylimielistä valtaa, vaan se on rakkauden, puhtauden, täydellisyyden valtakuntaa ja valtaa.
Jeesus, sinun rinnallasi me olemme, autamme juutalaisia, teemme monenlaisia tekoja, joita Sinun sydämesi haluaa tehdä ja Sinun rakkautesi tekee. Siinä me olemme mukana.
Venäjän juutalaisten exoduksesta
Rukoillaan, että tämä ei tapahdu talvella. Muutoinkin on niin paljon puutetta ja hätää ja kurjuutta.
Rukoillaan! Jumala voi muuttaa näitä aikoja ja suunnitelmia, jos niitä pyydetään ja rukoillaan. Rukoilaan, ettei tämä tapahdu sellaiseen aikaan (Matt.24:20, Mark.13:18).
Juutalaiset lähtevät vainojen keskeltä, eivät kaipaa enää kovaa pakkasta ja lunta. Heillä on vähän vaatetta ja varustusta talven varalle.
Se on kansaa, joka ei tunne Jeesusta. Se on kansaa, joka menee luvattuun maahan sitä varten, että laput aletaan ottaa pois silmiltä ja tämä kansa kohtaa Jeesuksen.
Pyhien veri juutalaisten päällä
Juutalaisten kohtalona tänä päivänä on se, että heidän päällänsä lepää todella Pyhien veri. He ovat tulleet hajotetuiksi ja tuhotuiksi ja häväistyiksi. Sen tähden Jumala ei saa jalansijaa siellä heidän keskuudessansa. Eikä voi tulla heidän keskuuteensa, koska he eivät tätä valintaa tee.
Niinpä Jumala lupauksensa mukaan ilmestyy ja tulee heidän luokseen sinä päivänä, kun he sanovat: ”katso se, joka tulee Herran nimeen, on Messias Kristus, Voideltu.” (Luuk.13:35)
Sinä päivänä, kun Jeesus tulee, Hän tulee kunniassa ja kirkkaudessa. Ei ratsastaen enää aasilla, vaan kunniassa ja kirkkaudessa kaikkien Pyhien ja Taivaan enkelten kanssa.
Silloin he ottavat Jeesuksen vastaan ja silloin he valitsevat.
YLEn uutsisivuilta saimme lukea 2018:
"Näin se silloinkin alkoi" – holokaustista selvinnyt Margot Friedländer huolestui juutalaisvastaisuuden noususta Saksassa
Tällä viikolla tuli kuluneeksi 80 vuotta kristalliyöstä, jona natsi-Saksa yllytti kansalaisia antisemitistisiin rikoksiin. Nyt vihapuhe nostaa taas päätään. Juttu on julkaistu marraskuussa 2018.
BerliiniHeinäkuun 13. päivä 2018: israelilainen ravintola saa lyhyen ajan sisällä useita sähköposteja, joissa ravintolan omistajia haukutaan "juutalaisiksi sioiksi" ja "huoranpenikoiksi".
Elokuun 4. päivä 2018: mies pyöräilee juutalaisen falafel-myyjän ohi ja huutaa: "Juutalaiset, te olette tämän päivän natseja, me emme tarvitse teidän paskaanne tänne!"
Elokuun 17. päivä 2018: mies huutaa kadulla naisen perään "juutalaiset ulos". Hän tunnistaa naisen ortodoksijuutalaiseksi tämän käyttämästä päähuivista.
97-vuotias Margot Friedländer näyttää väsyneeltä.
– Tunnen nykyään paljon berliiniläisiä poliitikkoja ja vaikuttajia. Sanon heille joka kerta, että näin se silloinkin alkoi, hän sanoo.
Friedländer kuuluu Berliinin tunnetuimpiin holokaustista eli juutalaisten joukkotuhosta selvinneisiin. Hän jäi eloon, koska piilotteli sodan aikana eri ihmisten luona. Lopulta hän jäi kiinni ja joutui Theresienstadtin keskitysleirille.
– Poliitikot pitävät kauniita puheita, mutta sanat ovat sanoja. Tällä hetkellä Saksassa sallitaan ihan liikaa juutalaisvastaisuutta, Friedländer sanoo.
Missään muualla suhde juutalaisuuteen ei määrity yhtä vahvasti holokaustin kautta kuin Saksassa. Kuuden miljoonan juutalaisen murhaamiseen johtanut diktatuuri painaa yhä uusien sukupolvien omatuntoa.
Mutta samaan aikaan antisemitistinen vihapuhe nostaa taas päätään.
Kesän 2018 tapaukset Berliinissä eivät ole yksittäisiä. Juutalaisvastaisia rikoksia ja välikohtauksia tilastoivan mukaan vastaavaa vihapuhetta on jatkuvasti enemmän.
Vuonna 2016 antisemitistisiä välikohtauksia oli Berliinissä 590. Viime vuonna vastaava luku oli liki tuhat.
RIAS-projektin tiedot täydentävät, joihin päätyvät. Projektin taustalla oleva järjestö kokoaa tietonsa poliisitiedotteiden lisäksi esimerkiksi lehtijutuista ja projektin nettisivujen kautta tulevista ilmoituksista.
Tänä vuonna Berliinissä keskimäärin kolme antisemitististä välikohtausta päivässä.
Marraskuun alussa juutalaisvastaisuudesta on puhuttu Saksassa erityisen paljon, sillä 9. päivänä tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta vuoden 1938 kristalliyöstä. Tuolloin ikkunoita lyötiin pirstaleiksi ympäri Saksaa, kun vihaiset joukot tuhosivat juutalaisten pyhäkköjä, kauppoja ja koteja.
Kristalliyötä pidetään käännekohtana, jolloin juutalaisvaino muuttui valtiojohtoiseksi ja järjestelmälliseksi.
– Kristalliyö oli natsien ja silloisen Saksan valtion alulle panema vihan päivä, sanoo Sigmount Königsberg, joka työskentelee antisemitismin uhrien tukihenkilönä Berliinin juutalaisessa seurakunnassa.
Nykypäivän antisemitismi ei ole valtiojohtoista, mutta se on jälleen muuttunut politiikan välineeksi, Königsberg sanoo.
Margot Friedländer muistaa, että 1930-luvulla ilmapiirin muutos tapahtui hitaasti, miltei hänen huomaamattaan.
Kansallissosialistinen NSDAP-puolue ja sen johtaja Adolf Hitler nousivat valtaan vuonna 1933. Vihapuhe ja juutalaisten syrjintä lisääntyivät vuosi vuodelta, mutta nuoren tytön elämässä vanhempien avioero oli paljon merkittävämpi asia kuin se, mitä kaduilla tapahtui.
– Vanhempani eivät olleet poliittisesti valveutuneita, eikä meillä koskaan puhuttu politiikasta kotona. Varsinkin isäni tunsi itsensä hyvin saksalaiseksi, Friedländer kuvailee.
Hänen isänsä oli taistellut ensimmäisessä maailmansodassa, ja kummankin vanhemman veljet olivat kaatuneet isänmaansa puolesta.
Vaikka sukulaisia alkoi 1930-luvulla muuttaa pois Saksasta ja juutalaisten omaisuutta ryhdyttiin takavarikoimaan erilaisten tekosyiden nojalla, Friedländerin vanhemmat eivät uskoneet, että perhe joutuisi tulilinjalle.
– Uskomme tilanteen paranemiseen sammui vasta kristalliyöhön. Silloin tiesimme, että kaikki tulisi muuttumaan.
Synagogan rukoushuone sijaitsee syvällä rakennuksen sisällä. Sigmount Königsberg asettaa päälaelleen kipan eli juutalaisten käyttämän päähineen oven vieressä olevasta laatikosta.
Ulkona Berliinin kaduilla hän ei kipaa pitäisi. Hän kuulee päivittäin juutalaisvastaisista hyökkäyksistä seurakunnan jäseniltä.
– Kehottaisin kaikkia juutalaisia olemaan käyttämättä kipaa ja pitämättä Daavidin tähteä esillä, ihan sama, missä päin Berliiniä he liikkuvat, Königsberg sanoo.
Erityisesti häntä huolestuttavat kouluikäisiin lapsiin kohdistuvat vihanpurkaukset.
– Heillä on vähemmän mahdollisuuksia suojautua sellaiselta.
Königsbergin mielestä erilaisten ihmisten vihaamisesta on tehty Saksassa salonkikelpoista sen jälkeen, kun oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle -puolue pääsi liittopäiville eli parlamenttiin.
Viime syksyn vaaleissa Vaihtoehto Saksalle eli AfD sai 12,6 prosenttia äänistä . Puolue nousi liittopäiville ensi kertaa ja saman tien kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.
AfD käytti maahanmuuttoa ja eri uskontoja vastustavia vaalilauseita . Liittopäivillä sen edustajat ovat pitäneet puheita , joissa on toistettu vanhoja antisemitistisiä ja rasistisia kannanottoja.
Baden-Württembergin osavaltiopäivillä istuva AfD-poliitikko Wolfgang Gedeon on kuvannut juutalaisia "viholliseksi kristillisen maan sisällä", ja hänen mukaansa juutalaiset yrittävät "orjuuttaa ihmisiä". Tuomioistuin päätti alkuvuonna, että Gedeonia voi kutsua holokaustin kieltäjäksi.
AfD-edustaja Björn Höcke puolestaan kutsui viime vuonna Berliinissä sijaitsevaa holokaustin muistomerkkiä "häpeän muistomerkiksi" viitaten siihen, että Saksassa olisi hänen mielestään muistettava myös maan positiivisia tekoja.
Puolueen suosiota onkin selitetty Saksassa osin sillä, että se se kalastelee niiden saksalaisten ääniä , jotka sanovat väsyneensä holokaustin muistamiseen.
Saksassa tiliä menneisyyden kanssa on nimittäin tehty perusteellisesti 1950-luvulta alkaen. Juutalaisten joukkomurhaa on käsitelty niin politiikassa kuin kouluissakin.
Israelilainen psykoanalyytikko Zvi Rix on esittänyt, että jotkut saksalaiset eivät tule antamaan juutalaisille Auschwitzia anteeksi. Sillä hän tarkoittaa, että osa äänestäjistä haluaa siirtyä aikaan, jossa he voisivat olla vihdoin ylpeitä Saksasta ainaisen historian häpeämisen sijaan.
Saksassa on keskusteltu parin vuoden ajan myös siitä, missä määrin antisemitististen tekojen lisääntyminen johtuu Lähi-idästä tulleista maahanmuuttajista.
Mediassa huomiota on saanut etenkin välikohtaus, jossa arabiaa puhunut nuori mies löi kahta kipaa pitänyttä miestä keskellä Berliiniä. Saksan hallitus kiirehti tuomitsemaan teon jyrkästi.
Kesän lopulla Lontoon yliopiston yhteydessä toimiva Pears-instituutti julkaisi yhdessä saksalaisen EVZ-säätiön kanssa tutkimuksen, jossa selvitettiin antisemitistisiä asenteita viidessä Länsi-Euroopan maassa: Belgiassa, Hollannissa, Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa.
Tutkimuksen mukaan Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien joukossa on sekä juutalaisvastaisesti asennoituneita että demokratiaa ja eri vähemmistöjen yhteiseloa arvostavia ihmisiä. Tutkijoiden mukaan ei ole todisteita siitä, että uudet maahantulijat olisivat lisänneet antisemitismiä yhteiskunnan tasolla.
Saksan rikospoliisin mukaan antisemitististen rikosten taustalla ovat 94 prosentissa tapauksista äärioikeistoon kuuluvat tekijät.
Leipzigin yliopiston tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin saksalaisten asenteita maahanmuuttajia ja juutalaisia kohtaan. Tutkijoiden mukaan kymmenen prosenttia saksalaisista on avoimen juutalaisvastaisia, ja 10–50 prosenttia vastasi myönteisesti antisemitistisiin väitteisiin, kun tutkijat esittivät lisäkysymyksiä osallistujille.
Antisemitistiset asenteet selittyvätkin myös muulla kuin henkilöiden uskonnolla tai maahanmuuttotaustalla. Ne liittyvät läntisessä maailmassa tapahtuviin sosiaalisiin ja poliittisiin muutoksiin.
Maahanmuuttajat muslimimaista eivät ole suurin ongelma, sanoo oman näkemyksensä Berliinin juutalaisen seurakunnan Sigmount Königsberg.
– Kantaväestössä on ollut antisemitismiä aina. Mikä ennen pysyi oman perheen tai ystävien keskuudessa, on nyt muukalaisvihamielisen ja rasistisen puolueen avulla muuttunut hyväksyttävämmäksi, Königsberg arvioi.
Samaa mieltä on Florian Eisheuer, joka työskentelee rasismia ja antisemitismia vastustavassa Amadeu Antonio -säätiössä.
– Saksassa on edelleen paljon ihmisiä, jotka kieltäytyvät muistelemasta vuoden 1938 tapahtumia ja tarkastelemasta kriittisesti historiaa, Eisheuer sanoo.
Elokuussa 2018 itäsaksalaisessa Chemnitzissä ihmiset osallistuivat uusnatsien koolle kutsumaan marssiin sen jälkeen, kun kaksi maahanmuuttajaa oli puukottanut Saksan kansalaisen kuoliaaksi. Marssiin osallistuneet jahtasivat ulkomaalaistaustaisia ihmisiä Chemnitzin kaduilla ja kävivät toimittajien kimppuun.
Marssilla nähtiin 1930-luvulla käytössä olleita natsisymboleita kuten hakaristejä ja Saksan vanhoja punamustavalkoisia lippuja. Eisheuer arvostelee silti tapaa, jolla Chemnitzissä näkyviin tullut rasismi ja antisemitismi tulkittiin vain kaduilla marssineiden uusnatsien ideologiaksi.
– Meidän pitää muistaa, että kadulla oli aivan tavallisia ihmisiä, jotka jakavat saman maailmankuvan natsien kanssa, Florian Eisheuer sanoo.
Saksan hallitukselle ja liittokansleri Angela Merkelille juutalaisvastaisuuden kasvu on arka aihe.
Merkel on saanut Saksassa kritiikkiä vuoden 2015 päätöksestään avata ovet 1,2 miljoonalle Eurooppaan tulleelle turvapaikanhakijalle. Antisemitistiset teot ovat uusin murhe sisäisen turvallisuuden rintamalla.
Huhtikuussa Merkel sanoi israelilaisen Channel 10 -kanavan haastattelussa, että vaikka antisemitismiä on ollut Saksassa aina, nyt siitä esiintyy myös uusia muotoja, jotka liittyvät maahan tulleisiin siirtolaisiin.
– Yhtäkään juutalaista lastentarhaa, koulua tai synagogaa ei voida jättää vaille poliisin suojelua. Se painaa mieltä, Merkel sanoi.
Saksan sisäministeriön asiantuntijaryhmä patisti viime vuonna liittopäiviä ryhtymään nopeisiin toimiin juutalaisvastaisuuden torjumiseksi. Ryhmä vaati muun muassa kovempia rangaistuksia viharikoksille. Viime keväänä sisäministeriössä aloitti erityinen virkamies, jonka tehtävänä on antisemitismin ehkäisy.
Asiantuntijoiden mukaan ihmisten kouluttamisella ja rasismia ehkäisevillä projekteilla on suuri merkitys.
Leipzigin yliopiston tutkimuksen mukaan antisemitistiset asenteet ovat erityisen yleisiä matalasti koulutettujen saksalaisten keskuudessa. Elämässä tapahtuva kriisi kuten työpaikan menettäminen tai elämäntilanteen muutos tekevät lisäksi ihmisistä taipuvaisempia uskomaan salaliittoteorioihin.
Berliinin juutalaisen seurakunnan Sigmount Königsberg käyttää mielellään matkalaukkuvertausta.
Sodanjälkeisinä vuosina Saksassa asuvat juutalaiset elivät jatkuvassa epävarmuudessa: mitä, jos holokaustin tapahtumat toistuisivat?
– Henkisesti juutalaisilla oli aina matkalaukut pakattuna. Noin 30 vuotta sitten luovuimme tästä ajatuksesta, Königsberg sanoo.
Viisikymppisen Königsbergin mukaan juutalaisista tuntui vasta silloin, että heistä oli todella tullut hyväksytty osa saksalaista yhteiskuntaa.
Nyt monet perheet ovat alkaneet Königsbergin mukaan taas pakata henkisiä matkalaukkujaan. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että suunnittelevat, minne voisivat muuttaa.
– Moni on menettänyt uskonsa siihen, että voisimme koskaan saavuttaa tasavertaista yhteiskuntaa. Saksa ja Eurooppa näkevät itsensä kuitenkin aina ennen kaikkea kristillisinä yhteiskuntina, Königsberg sanoo.
Alla on lainaus Kirkko ja kaupunki-lehdestä 2018
Aggressiivinen antisemitismi huolestuttaa Saksassa – vain harva uskaltaa näyttää olevansa juutalainen
Antisemitismin lisääntyminen herättää epävarmuutta saksalaisten juutalaisten keskuudessa. Juutalaisiin kohdistuvista hyökkäyksistä on tullut arkipäivää.
Toisen maailmansodan päättymisestä on kulunut yli seitsemän vuosikymmentä, mutta antisemitismistä Saksa ei ole päässyt eroon vieläkään. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan joka viidennellä saksalaisella on ennakkoluuloja juutalaisia kohtaan.
Saksassa asuu nykyään arviolta 200 000 juutalaista, jos mukaan luetaan sekä seurakuntaan kuuluvat että ei-kuuluvat. Määrä on häviävän pieni 82 miljoonan asukkaan maassa. Silti juutalaisväestöä joudutaan suojelemaan antisemiittisiltä hyökkäyksiltä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki Saksassa toimivat juutalaiset koulut, lastentarhat, museot ja synagogat ovat ympärivuorokautisessa poliisivalvonnassa. Esimerkiksi Berliinissä, jossa on Saksan suurin juutalainen seurakunta, vartioidaan lähes 60 kohdetta arviolta 350 poliisin voimin. Normaaliudesta tämä on kaukana.
Saksan juutalaisten keskusneuvoston entinen puheenjohtaja Charlotte Knobloch kuvasi vastikään juutalaista arkea nyky-Saksassa kovin sanoin toteamalla: ”Juutalainen elämä on mahdollista vain poliisivalvonnan ja tiukkojen turvatoimien alla.”
Yli 1 000 antisemiittistä rikosta vuodessa
Natsi-Saksan aikana järjestelmällisesti suoritettu juutalaisten kansanmurha on häpeällinen tahra Saksan historiassa. Mutta edes holokaustin kokemus ei ole poistanut antisemitismiä saksalaisesta yhteiskunnasta.
Ensimmäisen kerran länsisaksalaisessa Kölnissä häpäistiin synagoga vuoden 1959 jouluaattona, eli vain neljätoista vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Siitä käynnistyi kokonainen antisemiittisten tekojen sarja. Vuoden 1960 tammikuun loppuun mennessä eri puolilla Saksaa tehtiin lähes 700 antisemiittistä iskua.
Juutalainen kulttuuri ja elämä joudutaan yhä edelleen turvaamaan korkeilla turva-aidoilla, valvontakameroilla ja poliisivalvonnalla. Tilastojen mukaan Saksassa tehdään vuosittain reilusti yli 1000 antisemiittistä rikosta.
Normaaliuden tunnetta yritetään silti pitää yllä mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi Münchenissä juutalainen lastentarha rakennettiin katolle, jotta lapset eivät ulkona leikkiessään joutuisi näkemään lastentarhan edustalla vartioivia poliiseja.
Berliinin juutalaisen seurakunnan antisemitismivaltuutettu Sigmount A. Königsberg kuvaa tämänhetkistä tunnelmaa seurakuntalaisten keskuudessa epävarmaksi.
– Tuskin kukaan näyttää avoimesti olevansa juutalainen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kadulla ei kuljeta kipa päässä, eikä metrossa näytetä Daavidin tähti -ketjua. Ulkoiset tunnusmerkit peitetään, jotta voidaan välttää uhkaavia tilanteita, kertoo Königsberg.
Juutalaisvastaisuudella on pitkä historia. Juutalaisia vainottiin Keski-Euroopassa jo keskiajalla ja heidän yhteiskunnallinen asemansa oli pitkään epävakaa. Esimerkiksi Saksassa juutalaisille myönnettiin tasavertaiset kansalaisoikeudet vasta valtakunnankansleri Otto von Bismarckin valtakaudella vuonna 1871.
Tavalliset kansalaiset vaikenivat
Saksalaisessa mediassa puhutaan aggressiivisen ja avoimen antisemitismin kasvusta. Hyvällä syyllä, sillä juutalaisiin kohdistuvat verbaaliset ja fyysiset hyökkäykset ovat lisääntyneet.
Berliinin teknillisen yliopiston antisemitismin tutkimuslaitoksen historioitsijan Juliane Wetzelin mukaan Saksassa parhaillaan jylläävä antisemitismiaalto tulee useasta eri suunnasta.
– Vaara ei tule ainoastaan muslimien suunnalta, kuten viime aikoina on useissa yhteyksissä kirjoitettu. Suurimman ongelman muodostaa edelleen saksalainen äärioikeisto. Mutta on muistettava, että antisemitismiä esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, Wetzel painottaa.
Königsbergille käänteentekeviin kokemuksiin kuuluvat vuoden 2014 Gazan sodan yhteydessä pidetyt mielenosoitukset, joissa nuoret arabimiehet huusivat Berliinin kaduilla juutalaisvastaisia iskulauseitaan.
– Huolestuttavaa tässä oli se, että tavalliset kansalaiset, jotka ovat muutoin rasismia vastaan sekä homoseksuaalisiin kohdistuvaa syrjintää vastaan, vaikenivat. Juutalaisena tuli se tunne, että tämän maan kansalaiset eivät seiso juutalaisväestön takana, Königsberg kritisoi.
Mutta mistä antisemitismi oikeastaan alkaa? Sigmount A. Königsbergille raja on selvä.
– Antisemitismiä on se, että minua ei kunnioiteta juutalaisuuteni takia samalla tavoin kuin muita ihmisiä. Antisemitismi on yksi syrjinnän muoto, Königsberg kiteyttää.
Antisemitismi piilotetaan Israel-vastaisuuteen
Antisemitismi kuuluu ehdottomiin tabuihin toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Asioihin, jotka saksalainen yhteiskunta tuomitsee. Tästä syystä antisemitismi näyttäytyy yhä useammin Israel-vastaisena lietsontana.
– Antisemiitit joutuvat etsimään uusia väyliä juutalaisvastaisille kommenteilleen kiertääkseen antisemitismisyytökset. Israelin vastaiset kommentit ovat tästä hyvä esimerkki. Lietsomalla Israelia vastaan vakuutellaan, että kyse ei ole antisemitismistä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, toteaa Juliane Wetzel.
Juutalaisiin kohdistuvat kliseet ovat pysyneet periaatteessa samoina, niitä on vain mukautettu aikaamme sopiviksi.
- Perinteinen klisee ”juutalaiset ovat rahanahneita” ilmaistaan nyt sanomalla, että ”juutalaiset hallitsevat Wall Streetiä”. Molempien stereotyyppien takana on kuitenkin sama ajatus, painottaa Wetzel.
Juutalaisuuteen liitetään raha, mutta vain harva tietää, mistä se juontaa juurensa.
– Juutalaiset saivat keskiajalla harjoittaa vain ammatteja, jotka olivat kristityille kiellettyjä. Rahanlainaus oli yksi näistä ammateista. Juutalaiset ajautuivat tähän ammattiin pakon sanelemana, eivätkä suinkaan rahanahneudesta, korostaa Juliane Wetzel.
Huolestusta Saksassa on viime aikoina herättänyt se, että antisemitismi on löytänyt tiensä myös kouluihin. Berliiniläinen lukiolaispoika joutui vaihtamaan koulua kärsittyään useiden kuukausien ajan antisemiittisistä loukkauksista. Eikä tapaus ole ainoa.
Saksassa asui ennen Hitlerin diktatuuria noin puoli miljoonaa juutalaista. Juutalaisvainojen alettua heistä noin 250 000 onnistui paeta maasta, Saksaan jääneistä suurin osa surmattiin. Sigmount A. Königsbergin mielestä elävän juutalaisen kulttuurin vakiintuminen ei ole onnistunut sodanjälkeisessä Saksassa.
– Berliinin seurakuntaan, joka on Saksan suurin, kuuluu tällä hetkellä noin 10 000 jäsentä. Juutalaisväestön määrä on liian vähäinen erottuakseen 3,5 miljoonan kaupungissa. Berliinissä on muutamia juutalaisia ravintoloita sekä kirjakauppa. Mutta se on aivan liian vähän, jotta voisimme puhua elinvoimaisesta juutalaisesta kulttuurista.