Israelin uusi kansallisvaltiolaki ja miksi sillä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.

Israelin uudesta laista, jolla vahvistetaan Israelin asema juutalaisen kansan kansallisvaltiona, on kuulunut paljon hampaiden kiristelyä.

26. heinäkuuta 2018

Selittäessään tämän perustuslaillisia valtuuksia sisältävän "peruslain" tarpeellisuutta lakiesityksen takana ollut Likudin kansanedustaja Avi Dichter kirjoitti, että lakiesitys vahvistaa "Israelia juutalaisen kansan kansallisvaltiona ... erityisesti aikoina, jolloin on niitä, jotka pyrkivät mitätöimään juutalaisen kansan oikeuden kansalliseen kotiin omassa maassaan ja Israelin valtion tunnustamisen juutalaisen kansan kansallisvaltioksi".

Dichterin ei oikeastaan tarvinnut nimetä niitä, jotka kyseenalaistavat Israelin aseman juutalaisen kansan kansallisena kotina, koska useimpien israelilaisten ei tarvitse arvata. Dichter viittasi radikaaleihin israelilaisiin vasemmistolaisiin kansalaisjärjestöihin, kuten New Israel Fund, Breaking of the Silence ja B'Tselem, joita kaikkia Euroopan maat ja YK tukevat taloudellisesti. Nämä kansalaisjärjestöt tekevät kaikkensa muuttaakseen Israelin juutalaisesta demokratiasta pelkäksi demokratiaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ne onnistuvat pyrkimyksissään, Israelia ei enää tunnusteta juutalaisten kodiksi ja suojaksi. Jos niin käy, Israelista voi alueen väestörakenteen vuoksi tulla lopulta jälleen yksi muslimiarabimaa, jossa on vainottu juutalaisvähemmistö.

Jotkut kriitikot, kuten Yossi Dahan, College of Law and Businessin ihmisoikeusosaston johtaja, menivät jopa niin pitkälle, että he sanoivat, että tämä kansallisvaltiolaki on ovela oikeistolainen veto, jolla pannaan täytäntöön "syrjinnän ja rasismin mekanismeja". On huomattava, että tällaisia asioita sanotaan siitä huolimatta, että korkeimmassa oikeudessa istuu arabituomari ja että nuoret israelilaiset arabit saavat ilmaisen kyydin Israelin yliopistoihin pyrkimyksenä lisätä korkeakoulutusta arabialaisella sektorilla.

Ja jos Dahan voi syyttää Israelia rasismista, niin miksei sitten myös hölmö Independent, joka raportoi varauksetta Turkin presidentin Erdoganin ilkeästä vertailusta, jossa hän vertasi Israelin tämän kansallisvaltionlain nojalla natsi-Saksaan. "Ei ole mitään eroa Hitlerin pakkomielteen puhtaasta rodusta ja sen käsityksen välillä, että nämä muinaiset maat ovat vain juutalaisia varten", sanoi se, joka teurastaa kurdeja armotta.

Niille, jotka eivät erota rasismia ja etnisyyttä toisistaan, rasistinen valtio on sellainen, jossa puhdasverinen rotu pitää itseään ylempänä kuin sen keskellä elävät vähemmistöt. Aitoja esimerkkejä ovat natsi-Saksa ja jossain määrin Etelä-Afrikan entinen hallitus. Etninen valtio on valtio, jossa väestön enemmistöllä on yhteinen syntyperä, historia, uskonto, perinne, kieli ja kulttuuri. Israel on tästä malliesimerkki. Juutalaisessa etnisyydessä on kuitenkin toinenkin näkökohta, joka erottaa sen edelleen edellä mainituista rasistisista esimerkeistä: juutalaiset katsovat olevansa jumalallisesti valittuja, ja heidän ensisijaisena tavoitteenaan on parantaa koko ihmiskunnan hyvinvointia.

Juutalaisilla, kuten jokainen, jolla on vähääkään ymmärrystä, ei ole mitään tekemistä puhtaan veren kanssa. Heidän pitkä vainohistoriansa, johon kuuluu lukematon määrä raiskaustapauksia, olisi pitänyt riittää hälventämään kaikki rotuun liittyvät käsitykset. Lisäksi juutalaiset eivät koskaan historiansa alusta lähtien ole välittäneet siitä, että he menevät naimisiin muiden kuin juutalaisten kanssa tai ottavat vastaan käännynnäisiä. Kuningas Daavidin syntyperä riittää tämän väitteen tueksi.

Tämän eron valossa Balfourin julistus saattoi syntyä, ja juuri tämä julistus, jonka YK on myöhemmin ratifioinut, oikeuttaa Israelin tunnustamisen juutalaisten kodiksi. Siksi on täysin paikallaan, että kansallisvaltiolain hyväksymisen jälkeen pääministeri Netanjahu kirjoitti Facebook-sivullaan seuraavaa:

"Tänään 96 vuotta sitten, 24. heinäkuuta 1922, Kansainliitto vahvisti Britannian mandaatin. Brittiläinen mandaatti sisälsi Balfourin julistuksen sitovana oikeudellisena asiakirjana, joka myönsi juutalaisille - ja vain juutalaisille - kansalliset oikeudet Israelin maassa. Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi myöhemmin brittiläisen mandaatin, jossa laajennettiin juutalaisen kansan raamatullista ja historiallista yhteyttä maahansa, ja se on nykyäänkin kansainvälisen oikeuden mukaan sitova asiakirja, jossa määritellään Israelin maan kansainvälinen oikeudellinen asema. Tämän perusteella säädimme kansallisvaltiolain, jossa vahvistetaan ensimmäistä kertaa peruslakina Israelin valtion asema juutalaisen kansan kansallisvaltiona. Nämä ovat selkeitä historiallisia tosiasioita, jotka koskevat oikeuksiamme Israelin maalla. Jakaakaa tämä tieto."

Seuraavassa ovat kansallisvaltiolain keskeiset osat. On kuitenkin pidettävä mielessä, että yksilön ihmisoikeudet turvaavat peruslait säädettiin jo vuonna 1992. Itse asiassa juuri "ihmisarvoa ja vapautta" koskeva laki oli se, joka kallistui niiden eduksi, jotka vastustivat Israelia juutalaisten kotina. Nykyisellä lailla pyritään palauttamaan tasapaino yksilön oikeuksien ja yhteisön oikeuksien välille.

• Israelin maa on juutalaisen kansan historiallinen kotimaa, johon Israelin valtio perustettiin;
• Israelin valtio on juutalaisen kansan kansallinen koti;
• Oikeus käyttää kansallista itsemääräämisoikeutta Israelin valtiossa on juutalaiselle kansalle ainutlaatuinen;
• Valtio pyrkii varmistamaan niiden juutalaisen kansan jäsenten turvallisuuden, jotka ovat pulassa tai vankeudessa juutalaisuutensa tai kansalaisuutensa vuoksi;
• Valtio toimii diasporassa vahvistaakseen valtion ja juutalaisen kansan jäsenten välistä yhteenkuuluvuutta;
• Valtion on toimittava juutalaisen kansan kulttuurisen, historiallisen ja uskonnollisen perinnön säilyttämiseksi juutalaisten keskuudessa diasporassa.