Damourin verilöyly

Damourin verilöyly tapahtui 20. tammikuuta 1976 Libanonin sisällissodan aikana vuosina 1975-1990. Palestiinan vapautusjärjestön yksiköt hyökkäsivät Damouriin, joka oli kristitty kaupunki Beirutin eteläpuolella sijaitsevan päätien varrella. Osa sen väestöstä kuoli taistelussa tai sitä seuranneessa joukkomurhassa, ja loput joutuivat pakenemaan.

Taustaa

Damouriin ja Dayr al Namaan sijoittautuneet falangistiset miliisit olivat tukkineet rannikkotien. Damourin verilöyly oli vastaus 18. tammikuuta 1976 tapahtuneeseen Karantinan verilöylyyn, jossa falangistit tappoivat 300-1 500 ihmistä.

Se tapahtui osana Libanonin sisällissodan tapahtumasarjaa, jossa palestiinalaiset liittyivät muslimijoukkoihin kristittyjen ja muslimien välisen kahtiajaon yhteydessä, ja pian Beirut jaettiin vihreän linjan mukaisesti, jolloin kristityt erillisalueet sijaitsivat idässä ja muslimit lännessä.

Tapahtumat

Kaksikymmentä falangistista miliisimiestä teloitettiin, minkä jälkeen siviilejä asetettiin riviin seinää vasten ja ammuttiin konekivääri-tulituksella. Kukaan jäljelle jääneistä asukkaista ei selvinnyt hengissä. Arviolta 582 siviiliä kuoli. Surmansa saaneiden joukossa oli Elie Hobeikan ja hänen kihlattunsa perheenjäseniä. Tel al-Zaatarin taistelun jälkeen myöhemmin samana vuonna PLO asetti palestiinalaispakolaiset uudelleen Damouriin. Israelin hyökättyä Libanoniin vuonna 1982 Zaatarin pakolaiset karkotettiin Damourista ja alkuperäiset asukkaat tuotiin takaisin. Thomas L. Friedmanin mukaan falangistinen Damourin prikaati, joka toteutti Sabran ja Shatilan verilöylyn vuoden 1982 Libanonin sodan aikana, ei halunnut kostaa ainoastaan Bashir Gemayelin murhan, vaan myös sen, mitä hän kuvaili palestiinalaisten toteuttamiksi aiemmin tehtyihin omiin ihmisiinsä kohdistuneiksi heimomurhiksi, mukaan lukien ne, jotka tapahtuivat Damourissa.

Silminnäkijän mukaan hyökkäys tapahtui kaupungin takana olevalta vuorelta. "Se oli maailmanloppu", sanoi verilöylystä selvinnyt kristitty maroniittipappi isä Mansour Labaky. "He tulivat, tuhansia ja taas tuhansia, huutaen 'Allahu Akbar! (Jumala on suuri!) Hyökkäämme heidän kimppuunsa arabien puolesta, tarjotkaamme Mohammedille holokaustia!', ja he teurastivat kaikki tielleen osuneet, miehet, naiset ja lapset."

Tekijät

Hyökkäyksen ja sitä seuranneen verilöylyn suoritti Libanonin kansalliseen liikkeeseen (LNM) liittyneiden palestiinalaisten miliisimiesten sekalainen joukko.

Toimittaja ja kirjailija Robert Fiskin mukaan hyökkäystä johti eversti Abu Musa, PLO:n ja Fatahin vanhempi komentaja ja myöhemmin Arafatin vastaisen Fatah Uprising -ryhmän johtaja. Cedarland.org nimeää Zuheir Mohsenin, joka oli Damaskoksessa sijaitsevan, suoraan Syyrian käskystä toimivan palestiinalaisryhmän as-Sa'iqan johtaja, ja väittää, että hänet tunnettiin Libanonissa nimellä "Butcher from Damour" (Damour'in teurastaja).

Suurin osa hyökkäävistä joukoista näyttää koostuneen palestiinalaisten vapautusarmeijan ja as-Sa'iqan prikaateista sekä muista miliiseistä, kuten Fatahista. Joissakin lähteissä mainitaan hyökkääjien joukossa myös Palestiinan vapautuksen kansanrintama (PFLP), Palestiinan vapautuksen demokraattinen rintama (DFLP) ja libanonilainen muslimien al-Murabitun-militia. Raporttien mukaan PLO:n joukkoihin liittyi lisäksi Syyriasta, Jordaniasta, Libyasta, Iranista, Pakistanista ja Afganistanista tulleita miliisimiehiä ja mahdollisesti jopa japanilaisia puna-armeijan terroristeja, joita Palestiinan vapautuksen kansanrintama koulutti Libanonissa.