Hiljaisuuden ääni
Rohkea Dietrich Bonhoeffer haastaa kristityn välinpitämättömyyden.
Charles Gardner | 14. maaliskuuta 2025
Kun muinaisen Persian juutalaisia uhkasi kansanmurha, yksi heidän omistaan pelasti heidät armollisesti.
Kuningatar Esterin rohkeutta innoitti kuitenkin hänen holhoojansa Mordokai, jonka haaste oli sekä suora että ankara:
”Sillä jos sinä pysyt tällä hetkellä hiljaa, juutalaisten apu ja vapautus tulee jostain muualta, mutta sinä ja isäsi suku menehtytte. Ja kuka tietää muuta kuin sen, että olet tullut kuninkaalliseen asemaasi juuri tällaista aikaa varten?” (Ester 4:14).
Onneksi Ester ei horjunut, ja tämän viikon Purim-juhlassa juhlitaan oikeutetusti tuota suurta vapautusta.
Mutta nykypäivän Persia (Iran) on edelleen vakava uhka Jumalan valitulle kansalle. Ja silti, kuten olemme aivan liian tietoisia, maailmanlaajuinen antisemitismi vaanii nyt juutalaista kansaa pimeänä, demonisena varjona.
Jumalan täydellisessä ajoituksessa uusi elokuva Bonhoeffer (ensi-ilta Suomessa 28.3.2025) kuitenkin haastaa ne, erityisesti kristityt, jotka pysyvät tällä hetkellä vaiti Israelin kuumasta perunasta. Ja sopivasti elokuvan trailerissa käytettiin tunnuskappaleena Simon and Garfunkelin Sound of Silencea.
Sillä kun satoja synagogia poltettiin maan tasalle ja juutalaisia ajettiin keskitysleireille ylikansoitetuissa karjavaunuissa, kristittyjen keskuudessa vallitsi hiljaisuus - lukuun ottamatta harvoja harvoja, joihin kuului myös pastori Dietrich Bonhoeffer.
Kuitenkin koko Saksan kirkko, joka oli vahvasti reformaatiojohtaja Martin Lutherin vaikutuksen alainen, reagoi tällaiseen paheksuntaan kuuromykällä hiljaisuudella. Kirkko, joka oli oletettavasti ”uudistettu” vanhasta huonosta käytännöstä, joka kieltää yksin uskon pelastuksen avaimena.
Luonnollisella tasolla uskovilla oli tietysti syytä pelätä raakojen natsien reaktiota, jos he uskaltaisivat anoa armoa juutalaisille - juuri niille ihmisille, jotka antoivat heille Jeesuksen ja Raamatun.
Mutta Jeesus opetti selvästi, että hänen seuraajiensa olisi kannettava oma ristinsä; toisin sanoen, että heidän olisi oltava valmiita kuolemaan hänen puolestaan. Mutta he epäonnistuivat surkeasti ja pettivät Vapahtajansa samalla. Jumalan valittu kansa lähetettiin kuolemaan kuin karitsat teurastettavaksi, eivätkä ne, jotka olivat niin runsaasti hyötyneet heistä, sanoneet protestia!
Paitsi tietysti Bonhoefferin kaltaiset, jotka maksoivat siitä viimeisen hinnan, sillä hänet teloitettiin hirttosilmukkaan kannanottonsa vuoksi vain kuukausi sodan päättymisen jälkeen. Se on raastava mutta syvällisesti haastava elokuva, joka jokaisen kristityn tulisi nähdä. Kun hän oli tuominnut rohkeasti natsit saarnastuolista, hänen ihaileva äitinsä - joka oli niin ylpeä hänen suuresta rohkeudestaan - sanoi: ”Maalasit rintaasi maalitaulun, joka kasvoi jokaisella sanallasi”.
Estherin edessä oli jyrkkä valinta. Jos hän pysyisi hiljaa, apua Israelille tulisi muualta, mutta hän ja hänen perheensä menettäisivät henkensä. Tämä ajatus toistuu myös kansallisella tasolla profeetalta, joka kirjoitti:
”Sillä kansa tai valtakunta, joka ei palvele sinua [Israelia], tuhoutuu...” (Jesaja 60:12).
Mutta saammeko me tänä päivänä yhtään parempia tuloksia kuin Saksan kirkko, joka ”kulkee ohi tien toisella puolella”, kuten pappi laupiaan samarialaisen vertauksessa?
Ei. Tämän päivän brittiläiset pastorit ovat pettäneet juutalaiset pysymällä suurelta osin hiljaa keskellä ympärillämme puhkeavan antisemitismin pahuutta. Saarnatuoleissamme mainitaan harvoin, jos koskaan, tämän päivän juutalaisten vaarallisesta ahdingosta - enkä tarkoita pelkästään Israelia.
Järkyttävä uusi tutkimus on paljastanut, että merkittävä osa nuorista brittiläisistä kristityistä on antisemitistisiä.
Bonhoeffer-elokuvan sanoman kannalta on myös hyvin osuvaa, että Simon & Garfunkel ovat molemmat juutalaisia, ja kuten heidän laulussaan sanotaan, ”hiljaisuus kuin syöpä kasvaa”.
Koska kristinusko on käytännössä juutalainen ja lähes koko Raamattu on juutalaisten kirjoittajien kirjoittama, tällaisessa välinpitämättömyydessä ei ole mitään järkeä. Se on pelkurimaista välttelyä kutsumukseltamme juutalaisen Messiaan opetuslapsina, ja se on lopetettava - tai muuten kansakuntamme joutuu niiden tuomion alle, jotka ovat pikemminkin kiroilleet kuin siunanneet Israelin (1. Moos. 12:3, 4. Moos. 24:9, Joel 3:2).
Bonhoeffer vietti aikaa New Yorkissa ja Lontoossa 1930-luvulla ja olisi voinut välttyä uskomustensa seurauksilta, mutta hän sanoi: ”Minulla ei ole oikeutta osallistua kristillisen elämän jälleenrakentamiseen Saksassa sodan jälkeen, jos en jaa tämän ajan koettelemuksia kansani kanssa.”
Hän antautui Vapahtajansa kutsuun vain 39-vuotiaana ja lausui painostavat sanat: ”Olen valmis kohtaamaan kohtaloni.” Ja kuka meistä on valmis täyttämään hänen saappaansa ja kulkemaan hänen polkuaan?
Iloisemmalla mielellä - ja Purim on loppujen lopuksi ilon aikaa - pohtikaamme, kuinka juutalaiset, jotka kerran pelasti jumalallinen kuninkaallinen, pelastetaan pian kuninkaiden kuninkaan, Jeshua HaMashiachin, toimesta.
1. Moos. 12:3
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.
4. Moos. 24:9
Se on kyyristynyt, se on laskeutunut maahan kuin leijona, niinkuin naarasleijona - kuka uskaltaa sitä häiritä? Siunattu olkoon, joka sinua siunaa, kirottu, joka sinua kiroaa!
Jooel 3:2
Minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani.