Uusi vaihe Yhdysvaltojen ja Israelin suhteissa

kirjoittaja Caroline Glick Israel Today

Bidenin hallinnon tämänviikkoiset lausunnot ja toimet sekä sen yleinen politiikka Israelia kohtaan virkaanastumisensa jälkeen viittaavat muutokseen.

2. huhtikuuta 2023 

(JNS) Israel järkyttyi torstaina uutisesta, jonka mukaan Yhdysvaltain ulkoministeriö oli määrännyt NASA:n tutkijan, tohtori Amber Straughnin peruuttamaan osallistumisensa Israel Physical Societyn vuosikokoukseen. Uutinen tuli sen jälkeen, kun Straughn oli ilmoittanut Twitterissä, että hänen "matkustuslupansa oli peruutettu" keskiviikkona.

Ulkoministeriön liike, joka antaa virallisen boikotin vaikutelman, olisi joka tapauksessa tyrmäävä. Se on kuitenkin sitäkin hälyttävämpi, kun se tapahtuu Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin järkyttävien huomautusten jälkeen, jotka koskivat Israelin pääministeriä Benjamin Netanjahua ja hänen hallituksensa pyrkimyksiä asettaa minimaalisia rajoituksia korkeimman oikeuden nykyisin rajattomille valtuuksille.

Biden sanoi tiistaina toimittajille ilmeisen yllättäen antamissaan huomautuksissa lyhyesti: "Kuten monet Israelin vahvat kannattajat, olen hyvin huolissani, ja olen huolissani siitä, että he saavat tämän [oikeuslaitoksen uudistuksen] kuntoon. He eivät voi jatkaa tällä tiellä. Toivottavasti pääministeri toimii niin, että hän yrittää saada aikaan jonkin aidon kompromissin. Mutta se jää nähtäväksi."

Sitten, puututtuaan Israelin sisäisiin asioihin, Biden lisäsi: "Emme puutu asiaan. He tietävät kantani. He tietävät Amerikan kannan. He tietävät Amerikan juutalaisten kannan."

Kun toimittaja kysyi Bidenilta jatkotilanteessa, kutsuisiko hän Netanjahun Valkoiseen taloon, presidentin vastaus oli välitön ja epäröimätön.

"Ei, ei lähiaikoina."

Jo ennen kuin ulkoministeriö määräsi Straughnin perumaan matkansa, oli täysin selvää, ettei Bidenin lausunto ollut sattumaa. Eikä kyse ollut Netanjahusta. Huolimatta Bidenin ja hänen neuvonantajiensa satunnaisista kohteliaisuuksista Yair Lapidille ja Naftali Bennettille, hallinnon politiikka ei ollut Israel-myönteisempää heidän ollessaan vallassa. Huolimatta siitä, että hallinnon ydindiplomatia Iranin kanssa epäonnistui viime vuonna, Bidenin hallinto pysyi sitoutuneena Iranin lepyttelyyn ja sen ydinalan edistymisen helpottamiseen edellisen hallituksen ilmaisemasta vastustuksesta huolimatta.

Bidenin hallinnon määrätietoinen sitoutuminen Iran-myönteiseen politiikkaan näkyi selvimmin siinä, että se pakotti Lapidin suostumaan kaasusopimukseen Hizbollahin hallitseman Libanonin kanssa marraskuun 1. päivän vaalien aattona. Sopimuksen ehtojen mukaan Israel joutui luovuttamaan Libanonille suvereenit vesialueet ja talousvedet sekä maakaasuesiintymän täysin ilmaiseksi.

Sopimus antoi Iranin libanonilaiselle valtuuskunnalle odottamattoman arvokkaan rahallisen hyödyn ja jalansijan itäisellä Välimerellä. Kun Israel yritti pitkittää neuvotteluja, Biden ärsytti julkisesti Lapidia tekemään sopimuksen. Hän kieltäytyi puhumasta Lapidin kanssa puhelimessa kuukausien ajan ja puhui vasta, kun Lapid antautui Hizbollahin vaatimuksille, jotka Yhdysvaltain keskustelukumppanit välittivät.

Sitten ovat vielä palestiinalaiset. Koko edellisen hallituksen toimikauden ajan Bidenin hallinto on avoimesti torjunut Israelin kansalliset ja lailliset oikeudet Juudeassa ja Samariassa sekä Jerusalemissa. Se asettui laittomien arabien ja heidän kannattajiensa puolelle, kun nämä mellakoivat juutalaisia vuokranantajiaan ja juutalaisia naapureitaan vastaan Shimon HaTzaddikin kaupunginosassa Jerusalemissa. He vastustivat Israelin terrorisminvastaisia operaatioita ja käynnistivät FBI:n tutkimuksen Israelin puolustusvoimien sotilaita ja upseereita vastaan.

Hallinto horjutti Abrahamin sopimuksia pakottamalla Israelin hyväksymään palestiinalaiset Abrahamin sopimuksen huippukokouksissa. Palestiinalaisten osallistuminen muutti Iranin vastaisen työliiton Israelin vastaiseksi hyökkäykseksi, jota ulkoministeriö järjesti ja johti.

Kongressin demokraatit pitkittivät Rautakupoli-ohjusten lisäohjusten hyväksymisprosessia "Muurien vartija -operaation" jälkeen ja tekivät näin selväksi, että demokraattien hallitseman kongressin ei voida odottaa automaattisesti hyväksyvän Israelille annettavaa sotilaallista apua.

Kaikki tämä tapahtui Israelin vasemmiston ollessa vallassa.

Yksi Bidenin tiistaina esittämien huomautusten huomionarvoisista piirteistä on se, että jo edellisenä päivänä Netanjahu hyllytti hallituksensa oikeuslaitoksen uudistamista koskevan lakiesityksen ja päätti neuvotella oppositiojohtajien kanssa nähdäkseen, olisiko mahdollista saada aikaan kompromissipaketti, jonka laajempi enemmistö voisi hyväksyä. Bidenin päätös kiihdyttää retoriikkaansa sen jälkeen, kun Netanjahu oli suostunut Bidenin kantaan, osoittaa, että hallinto ei ollut niinkään kiinnostunut oikeuslaitoksen uudistuksen estämisestä kuin Netanjahun hallituksen horjuttamisesta.

Hallinnon tämänviikkoiset lausunnot ja toimet sekä sen yleinen politiikka Israelia kohtaan virkaanastumisensa jälkeen osoittavat, että Israel on saavuttanut uuden vaiheen suhteessaan Yhdysvaltoihin.

Tähän asti Israelilla on ollut strateginen liittouma Yhdysvaltojen kanssa. Nyt, kuten vuosikymmenen ajan tehdyt mielipidetutkimukset ovat osoittaneet, jotkut amerikkalaiset suhtautuvat Israeliin vihamielisesti, ja toiset amerikkalaiset tukevat sitä voimakkaasti. Gallupin viimeisimmässä mielipidetutkimuksessa Yhdysvaltojen kannatuksesta tämä asia tuodaan selvästi esiin.

Kysely osoitti, että suurin osa amerikkalaisista tukee yleisesti ottaen enemmän Israelia kuin palestiinalaisia. Mutta ensimmäistä kertaa 49 prosenttia demokraateista suhtautuu myönteisemmin palestiinalaisiin kuin Israeliin. Kaikkiaan 38 prosenttia demokraateista suhtautuu Israeliin myötämielisemmin. Republikaanien keskuudessa 78 prosenttia kannattaa Israelia enemmän ja vain 11 prosenttia suhtautuu myönteisemmin palestiinalaisiin. Riippumattomat kannattavat niin ikään enemmän Israelia kuin palestiinalaisia, mutta pienemmällä marginaalilla.

Demokraatit ovat kuitenkin toinen kahdesta puolueesta. Tällä hetkellä he tukevat enemmän palestiinalaisia kuin Israelia, ja tämä mieltymys näkyy hallinnon ja kongressin politiikassa ja toimissa.

Erilainen, syvempi ymmärrys amerikkalaisesta yhteiskunnasta

Miten Israelin pitäisi käsitellä tätä uutta suhdetta?

Vastauksia voi etsiä ensimmäiseksi menneisyydestä. 1950- ja 1960-luvuilla Ranska oli Israelin läheisin liittolainen. Ranskan vetäydyttyä Algeriasta Ranskan silloinen presidentti Charles de Gaulle kääntyi kuitenkin arabien puoleen ja Israelia vastaan.

Israelin nykyisessä kriisissä Yhdysvaltojen kanssa ja suhteiden murtumisessa Ranskaan on kaksi erilaista asiaa. Ensinnäkin de Gaulle oli vallan ja suosionsa huipulla, kun hän käänsi selkänsä Israelille. Kun hän hylkäsi Israelin, hän vei Ranskan mukanaan. Näin ei ole Bidenin ja Amerikan kohdalla.

Bidenin huomautusten jälkeen jotkut israelilaiset kommentoijat väittivät, että Biden on todennäköisesti viimeinen demokraattinen presidentti, joka määrittelee itsensä sionistiksi. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, yksikään tuleva demokraattipresidentti ei ota riskiä ilmaista tukeaan Israelille.

Totuus on monimutkaisempi. Viimeisten 20 vuoden aikana edistysmieliset ovat rakentaneet identiteettipolitiikkaan perustuvan uskontunnustuksen. He kutoivat yhteen ennalta määrättyjen uhriryhmien koalition, joka on sidottu toisiinsa "intersektionaalisuuden" (eri ryhmien välinen) käsitteellä. Intersektionaalisuuden mukaan kaikki "uhriryhmät" ovat automaattisesti samassa linjassa. Palestiinalaiset olivat jo pitkään liittoutuneet joidenkin nimettyjen uhriryhmien - ennen kaikkea Louis Farrakhanin Nation of Islamiin sidoksissa olevien mustien nationalistien - kanssa. Palestiinalaisaktivistit käyttivät olemassa olevia liittolaisuuksiaan hyväkseen ja pyrkivät saamaan heidät mukaan intersektionaaliseen liittoon. Heidän menestyksensä ei ollut itsestäänselvyys. Toistaiseksi se on kuitenkin onnistunut erinomaisesti, ja sillä on ollut suuri merkitys Israelin tuen heikentämisessä sekä juutalaisten aseman heikentämisessä edistysmielisten leirissä ja demokraattipuolueessa.

Tilanteen muuttamiseksi Israelin on työskenneltävä ahkerasti sen eteen, että progressiivisen liiton jäsenten yksimielinen vihamielisyys hälvenee. Tämä ei tule olemaan helppoa. Työ vaatii erilaista, syvempää ymmärrystä amerikkalaisesta yhteiskunnasta kuin useimmilla israelilaisilla on. Mutta se on tehtävissä. Israel voi tehdä läpimurtoja afroamerikkalaisessa yhteisössä sekä latino- ja aasialaisyhteisöissä. Se voi rakentaa uudelleen pitkäaikaiset suhteensa muun muassa ammattiliittoihin sekä korkean teknologian ja rahoitusalan ammattijärjestöihin.

Tämän lisäksi Israelin on ylläpidettävä ja vahvistettava siteitään sitä tukeviin amerikkalaisen yhteiskunnan ihmisiin ja sektoreihin. Näihin kuuluvat evankeliset kristityt, katoliset ja muut konservatiiviset ryhmät.

Hämmästyttävin väite, jonka Biden esitti tiistain puheessaan, oli se, että amerikanjuutalaiset jakavat hänen näkemyksensä. Jotkut amerikanjuutalaiset ryhmät vastustavat toki Israelin oikeistoa. Muun muassa yhdysvaltalaiset juutalaisryhmät One Voice ja New Israel Fund ovat tiettävästi rahoittaneet merkittävän osan vasemmiston hallituksenvastaisesta kampanjasta viimeisten kolmen kuukauden aikana. Edistykselliset juutalaisryhmät ovat yhä halukkaampia seisomaan rinta rinnan sionisminvastaisten ja BDS-aktivistien kanssa.

Suurin osa amerikkalaisista juutalaisista tukee kuitenkin Israelia riippumatta siitä, kuka on vallassa. He eivät tue hallinnon Iran-myönteistä politiikkaa tai sen palestiinalaismyönteistä suuntausta. Israelin on seisottava tämän enemmistön rinnalla ja annettava sille voimaa. Sen on seisottava heidän rinnallaan, kun he puolustavat itseään ja oikeuttaan tukea Israelia kampuksilla, työpaikoillaan ja yhteisöissään.

Mitä tulee Israelin suhteeseen itse hallintoon, on melko selvää, että Israelin on muutettava strategista asennettaan. On mahdotonta tietää, haluaako Bidenin hallinto neuvotella uudesta pitkäaikaisesta sotilaallisesta avustussopimuksesta, ja on myös epäselvää, onko Israelin kannalta parempi vai huonompi säilyttää asemansa Yhdysvaltojen sotilaallisen avun vastaanottajana.

Israelin voi olla parempi maksaa Yhdysvaltojen sotilasalustat omasta taskustaan ja muuttaa suhteensa asiakkaasta kumppaniksi puolustusteknologian kehittämisessä. Maaliskuun 13. päivänä Yhdysvaltain ilmavoimat suoritti jälleen epäonnistuneen testin, jossa testattiin yhtä kahdesta kehitteillä olevasta hypersonisesta ohjuksesta. Washington saattaa haluta tai olla haluamatta Israelin apua hypersonic-ohjusohjelmassaan, joka on jäänyt kauas jälkeen Kiinan ja Venäjän ohjelmista. Israel on kuitenkin luultavasti ainoa Yhdysvaltain liittolainen, joka pystyy auttamaan. Nykytilanteessa Israelin suhde Yhdysvaltoihin on varmasti turvallisempi, jos se perustuu yhteistyöhön molempia osapuolia kiinnostavilla aloilla eikä riippuvuuteen.

Yhdysvaltojen kanta Israelille kriittisen tärkeisiin kysymyksiin - ennen kaikkea Iraniin ja palestiinalaisiin - vaihtelee täysin presidentin puoluekannasta riippuen, joten Israelin on lakattava tukeutumasta Amerikkaan asioissa, jotka edellyttävät jatkuvaa ja intensiivistä yhteistyötä.

Etuihin perustuvien kumppanuuksien rakentaminen muiden kansakuntien kanssa

Tästä pääsemmekin toiseen eroon Yhdysvaltojen ja Israelin välisten suhteiden uuden vaiheen ja de Gaullen Ranskan ja Israelin välisten suhteiden katkaisemisen välillä 1960-luvulla. Kun Ranskan johtaja kääntyi Israelia vastaan, Israelilla oli Yhdysvallat enemmän tai vähemmän valmiina korvaamaan Ranskan Israelin suurvaltaliittolaisena. Nykyään Israelilla ei ole vaihtoehtoa odottamassa.

Mutta se ei ehkä tarvitse sellaista. Israel on nykyään paljon voimakkaampi kuin 1960-luvulla. Se ei tarvitse suojelijaa; se tarvitsee kumppaneita. Vuodesta 2013 alkaen Netanjahu aloitti prosessin, jossa se rakensi etupohjaisia kumppanuuksia alueen ja koko maailman valtioiden kanssa. Nämä suhteet alueen ja maailman valtioihin muodostavat jo nyt ytimen strategiselle asenteelle, jolla voidaan turvata Israelin asema.

Israelin vasemmistolaiset, jotka ovat helvetinmoisella tahdolla pyrkineet kaatamaan Netanjahun hallituksen, kiittivät Bidenin tiistaina antamaa lausuntoa. Heidän kannattaisi miettiä asiaa tarkkaan. Toki Bidenillä on ongelmia Netanjahun kanssa. Mutta Bidenin Iraniin ja palestiinalaisiin kohdistama politiikka on Israelin strategisesti epäedullista riippumatta siitä, kuka on vallassa, kuten hänen Lapidille antamansa vahva tuki Hizbollahin kaasusopimusta koskevassa asiassa teki selväksi.

Biden ei ole de Gaulle, ei kookkaudeltaan eikä vaikutusvallaltaan. Yhdysvaltain tuki Israelille on joissakin piireissä vähenemässä. Silti se on kaiken kaikkiaan edelleen vahva. Tilanteen muuttamiseksi paremmaksi voidaan tehdä paljon. Ja Israel on voimakas ja rikas valtio, jolla on toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja strategiselle riippuvuudelle Yhdysvalloista.

Tämä on ollut huono viikko Israelin ja Yhdysvaltojen suhteille, mutta se ei ole syy epätoivoon. Pikemminkin se on syy arvioida uudelleen ja järjestää uudelleen Israelin ja Yhdysvaltojen suhteet, jotta ne vastaisivat nykyisiä realiteetteja.