Israelin on tehtävä selväksi:
Ei uudelle Hamas-paradigmalle
Sinwar ja hänen 25 000 taistelijansa on karkotettava Gazan kaistalta samaan tapaan kuin PLO:n joukot poistettiin Beirutista vuonna 1982.
Zvi Hauser Israel Today| heinäkuu 5, 2024
Kun Israelin ja Hamasin väliset epäsuorat neuvottelut siepattujen israelilaisten vapauttamisesta ovat jälleen kerran epäonnistuneet, on selvää, että osapuolten todellisuuskäsitysten ja niiden odotusten välillä on perustavanlaatuinen epäsuhta.
Vihollisuuksien puhkeamisesta 7. lokakuuta lähtien Hamas on pyrkinyt strategisiin voittoihin, mistä ovat osoituksena sekä sen sotilaalliset toimet että sen tiukka kanta vankien vaihtoon. Ennen tätä päivämäärää Hamas vaati yleensä vangittujen terroristien vapauttamista vastineeksi vangeista, mutta nyt ryhmä pyrkii kauaskantoisiin myönnytyksiin, jotka eivät rajoitu vain massiiviseen vankien vaihtoon.
Gazan Hamasin johtajan Yahya Sinwarin vähimmäisvaatimus on taata, että Hamas jatkaa kaistaleen hallintaa tulitauon jälkeen, mikä olisi palestiinalaisten ja koko arabimaailman silmissä selvä voitto. Tällainen lopputulos lujittaisi Hamasin kannatusta ja voisi tasoittaa ryhmän tietä palestiinalaishallinnon valvontaan Juudeassa ja Samariassa.
Sinwar itse on vetänyt nykyisen konfliktin ja Algerian verisen taistelun (1954-62) Ranskan itsenäistymisestä rinnakkain, mikä paljastaa hänen pyrkimyksensä Palestiinan itsenäisyyteen. Monet Israelissa näyttävät olevan haluttomia tunnustamaan nykyisen eskalaation ja Hamasin yleisen itsenäisyysstrategian välistä yhteyttä.
Toisinaan Juudeassa ja Samariassa tehdyt mielipidetutkimukset ennustavat Hamasille huikeaa menestystä palestiinalaishallinnon vaaleissa, jos ne järjestetään, ja sen kannatusluvut ovat vähintään kaksinkertaiset Fatahiin verrattuna.
Juudean ja Samarian arabiväestö oikeuttaa ylivoimaisesti Hamasin murha- ja raiskauskampanjan ja pitää sotaa Hamasin ja Palestiinan kansan voittona, vaikka Gazan kaistale on murskattu kahdeksan kuukauden ajan. Yleisö haluaa Hamasin - ei Mahmoud Abbasia. Sinwar ymmärtää tämän.
Hamasin jättäminen hallintaan
Israel rakentaa jälleen kerran ratkaisumallia, joka perustuu sodan lopettamiseen ja Hamasin jättämiseen Gazan hallintaan. Tämä konsepti olettaa, että on mahdollista "rakentaa" palestiinalaisia Juudeassa ja Samariassa ja saada kansan tuki horjuvalle palestiinalaishallinnolle, jota Saudi-Arabia ja muut tukevat, samalla kun Sinwar istuu toimettomana Gazan tunneleissa.
Sinwar lukee israelilaisesta kuvitelmasta ja pilkkaa sanoen: "Israel on juuri siellä, missä haluaisimme sen olevan".
Näyttää siltä, että Hamas ei ole koskaan ollut mukavammassa asemassa ottaa PA:n johto haltuunsa ampumatta laukaustakaan, kuten se on sen ehdot täyttävän sopimuksen jälkeen.
Hamasin halutessa historiallisen strategisen saavutuksen Israelin on tehtävä selväksi, ettei se ole valmis maksamaan strategisia hintoja osana ryhmän kanssa tehtävää sopimusta. Siksi Israelilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päivittää sotatavoitteitaan.
Tappion todelliset kustannukset
Vaihtoehto sissivoimien tuhoamiselle on osoittautunut tehottomaksi, ja se on tuonut meidät nykyiseen ajankohtaan monine haasteineen. Puolustuslaitoksen arvion mukaan Hamasin kukistaminen vie optimistisessa skenaariossa kaksi tai kolme vuotta.
Sodassa henkensä menettäneiden osattomien henkilöiden määrä lisää kansainvälistä painetta ja asettaa Israelille ennennäkemättömän legitimiteettihaasteen, samalla kun Hamas kieltäytyy kaikista vankienvaihtosopimuksista.
Tällaisessa tilanteessa Israelin on ymmärrettävä, että ajatus "Hamasin romahduttamisesta" on muutettava päivitetyksi käytännöksi, joka sisältää tappion todelliset kustannukset palestiinalaisille.
Ensinnäkin taistelut on lopetettava ja julistettava kolmasosa Gazan alueesta Israelin taisteluvyöhykkeeksi, josta Israel ei vetäydy ja jonne asukkaat eivät saa palata ennen kuin on päästy sopimukseen - sopimukseen, jonka mukaan Sinwar ja hänen 25 000 taistelijansa pysyvät hengissä, mutta eivät Gazassa. Heidät ja Israelin vankiloista vapautetut terroristit karkotetaan Gazan kaistalta samaan tapaan kuin PLO:n joukot poistettiin Beirutista vuonna 1982.
Vaatimus Hamasin johtajien ja sen sotilassiiven jäsenten johtamien terroristijärjestöjen johtajien siirtämisestä Gazan ulkopuolelle on suurin kompromissi, jonka Israel voi tehdä ilman strategisia kustannuksia. Gazan kaistalta vetäydytään asteittain samanaikaisesti elävien vangittujen vapauttamisen, ruumiiden palauttamisen ja "sotilassiiven" jäsenten ja terroristien karkottamisen kanssa, jotka sitten vapautetaan.
Tämä on ainoa realistinen strateginen tavoite, joka voi kääntää Sinwarin strategisen suunnitelman pois kurssiltaan, lyödä kiilan hänen kasvavaan suosioonsa palestiinalaisten keskuudessa, pelastaa palestiinalaishallinnon, mahdollistaa vähimmäisedellytykset Hamasille vaihtoehtoisen voiman kasvulle Gazassa, muodostaa laajan ja merkittävän kansainvälisen koalition ja johtaa vankeja vapauttavaan vapauteen vaikealla tiellä kohti voittoa.