Edellytyksiä Israelin synnylle

Jumala käytti ensimmäistä ja toista maailmansotaa lupaustensa täyttämiseen. 

1. maailmansodassa Palestiinan taistelut vapauttivat maan ja loivat mahdollisuuden luvatun maan uudelleen muodostumisen alkamiseksi ja vuonna 1948 Israelin valtion syntymiseksi. 

2. maailmansotaan liittyneet kehityskulut ja tapahtumat saivat aikaan Jumalan lupaaman juutalaisen kansan voimakkaan paluun kotimaahansa Eretz Israeliin. Alija, paluu Israeliin jatkuu edelleen.

Ottomaanit

Osmanit eli ottomaanit (hallitsivat mm. Israelin aluetta 1516–1918) olivat muslimeja, joiden valtakuntaan kuului monia kansoja. Valloitetut kansat saivat kuitenkin säilyttää oman kulttuurinsa ja uskontonsa.

Sultan Suleiman Suuren (1520–1566) aikana Jerusalemin vanhankaupungin muurit rakennettiin uudelleen. Jerusalemin juutalaisyhteisön väestö kasvoi. Ottomaanien hallitessa aluetta 1800-luvulla alkoi kasvava juutalaisten alija-virta Luvattuun maahan ennen kaikkea Venäjältä.

Jumala lupaa Jeremiaan kirjan 29-luvussa Israelin kansalle:

"Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkoittanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois." (Jer.29:14)

Tätä lupaustaan Jumala on pannut käytäntöön erityisesti viimeisinä vuosisatoina ja Hän tulee viemään loppuun muutkin Israelia ja juutalaisia koskevat lupauksensa, joita voimme tarkastella Raamatusta.

Room. 4:21

"... ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää."

Käytännön tekoja ja toimia

Tuomme esille näillä sivuilla joitakin asioita, jotka ovat edesauttaneet Israelin valtion synnyssä ja juutalaisten kaipuuta Eretz Israeliin ja heidän paluutaan luvattuun kotimaahansa tukeneita tapahtumia.

Sionismi on 1800-luvulla syntynyt juutalaisten kansallinen liike, jonka tärkeimpänä tavoitteena oli luoda juutalaisille oma valtio. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, ja nykyisin sionismi tarkoittaa käytännössä Israelin taloudellista ja poliittista tukemista.

Sionismi on juutalaisten kansallinen vapautusliike, jonka päämääränä on juutalainen kansallisvaltio. Valtio jolla on turvalliset rajat. Sionismi on liike joka haluaa vahvistaa juutalaisten muuttoa Israeliin, vapaaehtoista muuttoa. Sionismi ei ole kapitalistinen, ei uuskolonialistinen eikä imperialistinen liike, eikä se pyri muodostamaan Suur-Israelia, joka ulottuisi Välimereltä Eufratille ja Hiddekelille (nyk. Tigris). 

Hengellinen sionismi on uskovien ”vapautusliike”, jonka päämääränä on ennalleen asetettu seurakunta.

Ensimmäinen maailmansota asetti juutalaiset valtavaan dilemmaan: sen pojat olivat molemmilla rintamilla ja taistelivat toisiaan vastaan, samalla kun he osoittivat isänmaallisuutta mailleen. 

Maailman sionistijärjestö joutui myös käsittelemään äärimmäisen vaikeaa ja monimutkaista tilannetta, sillä sen Berliinin keskustaa pidettiin saksalaismyönteisenä, kun taas sen sivukonttorit muissa maissa tukivat ainakin osittain toista osapuolta. Siten sodan alkaessa päätettiin perustaa sionistinen yhteysvirasto Kööpenhaminaan, puolueettoman Tanskan pääkaupunkiin.

Balfourin julistus oli 2. marraskuuta 1917 päivätty Britannian ulkoministerin Arthur Balfourin Britannian juutalaisyhteisön johtajalle Walter Rothschildille kirjoittama kirje, joka toi julki kannan, jonka mukaan Britannian hallitus tuki sionistien aikeita perustaa juutalaisille oma valtio Palestiinaan.

San Remon konferenssin päätökset vahvistivat Lontoon konferenssin mandaattien jakamisen. San Remon päätöslauselma, joka hyväksyttiin 25. huhtikuuta 1920, sisälsi vuoden 1917 Balfourin julistuksen. Se ja Kansainliiton peruskirjan 22 artikla olivat perusasiakirjat, joiden perusteella Ison-Britannian Palestiinan mandaatti muodostettiin. 

Palestiinan brittiläinen mandaatti oli Kansainliiton Yhdistyneen kuningaskunnan hallintaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen myöntämä mandaattialue Lähi-idässä vuosina 1920–1948. Sen alueella ovat nykyään Israel, Länsiranta ja Gazan kaistale sekä Jordania. Alue siirtyi brittien hallintaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen Osmanien valtakunnan hajottua. 

Britannian hallinnon alaisen alueen yleinen englanninkielinen nimi oli edelleen Palestiina (vuonna 135 jKr. voitokas Rooman valtakunta muutti strategisesti Eretz-Israelin, Israelin maan, nimen Palaestinaksi, joka oli Rooman Juudean provinssin uusi nimi). 
Tämän seurauksena maan asukkaita, sekä arabeja että juutalaisia, kutsuttiin palestiinalaisiksi. Heillä oli samanlaiset passit.

Palestiina, mikä se on?

Juutalaiset nationalistit aloittivat taistelun juutalaisvaltiosta Palestiinassa sen jälkeen, kun Ison-Britannian hallitus antoi Balfourin julistuksen 2. marraskuuta 1917. Britannian hallitus julisti asiakirjassa tukevansa "juutalaisen kansan kansalliskodin" perustamista Palestiinaan. 

Herbert Samuel nimitettiin ylikomissaariksi vuonna 1920, ennen kuin Kansainliiton neuvosto hyväksyi Ison-Britannian mandaatin Palestiinalle. Samuel valitsi Jerusalemin suurmuftiksi Haj Amin al Husseinin, joka myöhemmin osoittautui piikiksi Ison-Britannian hallinnossa Palestiinassa. 

Arabinationalismi oli saanut kannatusta Palestiinassa 1920- ja 1930-luvuilla. Arabinationalistisen liikkeen johtohahmo oli Jerusalemin mufti Hajj Amin al-Husseini, jota etenkin Israelissa on sittemmin syytetty natsisympatioista.

Amin al-Husseini oli toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan liittolainen ja tapasi vuonna 1941 Adolf Hitlerin. Hän auttoi rekrytoimaan Bosnian muslimeja näiden omaan SS-divisioonaan. 

Sodan päätyttyä hän pääsi Ranskan suojeluksessa Kairoon ja säästyi oikeudenkäynneiltä. Hänen tiedetään olleen mukana kehittämässä radikaalia islamia, jonka pohjana on ollut muslimiveljeskunta aate. Sen eräs ilmentymä on terroristijärjestö Hamas.

Jerusalemin suurmufti halusi tuhota juutalaiset ja estää heidän muuttonsa Palestiinaan.

Britannian Palestiinan valkoinen kirja 1939  julisti aikaisemmat sopimukset mitättömiksi ja juutalaisilta kiellettiin maanhankinta sekä heidän maahanmuuttoaan rajoitettaisiin seuraavien 10 vuoden aikana siten, että vain yhteensä 75000 saisi muuttoluvan. 

Huomioiden Saksassa julistetut järjestelmälliset vainot ja joukko-teloitukset, britit välillisesti myötävaikuttivat satojentuhansien juutalaisten surmaamisen estämällä juutalaisilta pääsyn Palestiinaan, vaikka se oli hyväksytty sen aikaisemmin juutalaisten kansalliseksi kodiksi oman hallituksen ja Kansainliiton toimesta.

Lontoon sopimus allekirjoitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Trans-Jordanin emiraatin välillä 22. maaliskuuta 1946 ja se tuli voimaan 17. kesäkuuta 1946.

Sopimus koski Transjordanin arabivaltion (virallisesti kirjoitettu nimellä Trans-Jordan) suvereniteettia ja itsenäisyyttä, joka tunnetaan nyt nimellä Transjordanin Hašemiitti kuningaskunta, jonka kuninkaana oli emiiri Abdullah I. 

Ensimmäisen maailmansodan päättyessä Palestiinassa asui kymmeniä tuhansia juutalaisia. He muodostivat heterogeenisen yhteisön syrjäisessä osassa taantuvaa imperiumia, jolla ei ollut institutionaalista infrastruktuuria eikä tunnustettua johtajuutta. Tästä yhteisöstä, joka tunnettiin nimellä Yishuv (jishuv), kehittyi kuitenkin 30 vuoden kuluessa itsenäinen yhteiskunta, joka oli "syntymässä oleva valtio", joka oli valmis itsenäistymään. 

Vanhat raivaajat ja maanpuolustajat sekä saartoa uhmaavat uudet siirtolaiset saivat autiomaan kukoistamaan, elvyttivät heprean kielen ja rakensivat kyliä ja kaupunkeja. He perustivat vireän yhteisön, jolla on itsenäinen talouselämä ja kulttuuri, joka pyrkii rauhaan, mutta kykeni myös puolustautumaan, ja toi edistyksen siunauksen maan kaikille asukkaille, jotka omistautuivat riippumattomuuden ja itsenäisyyden saavuttamiselle.

Juutalaisten maailmankongressi (engl. The World Jewish Congress [WJC]) on kansainvälinen federaatio, joka ajaa juutalaisten yhteisöjen ja järjestöjen asioita. Kongressi ajaa erilaisten juutalaisten ryhmien poliittista ja uskonnollista etuja. Järjestö toimii maailmanlaajuisesti. Se on sionistinen järjestö, joka tukee voimakkaasti Israelin valtiota.

Theodore Herzl, poliittisen sionismin perustaja, ehdotti vuonna 1896 kirjasessaan "Der Judenstaat", että juutalaiset joutuisivat kohtaamaan antisemitismiä diasporassa, kunnes heillä olisi itsemääräämisoikeus omassa valtiossaan. Hän alkoi toimia juutalaisen valtion perustamisen puolesta ja perusti vuonna 1897 Maailman sionistijärjestön (WZO). Saman vuoden elokuussa järjestö kokoontui ensimmäisessä sionistikongressissa. Siellä päätettiin, että juutalainen valtio tulisi perustaa Palestiinan alueelle, joka oli silloin Ottomaanien valtakunnan hallinnassa. Alue valittiin, koska se oli ollut muinaisten juutalaisten historiallinen maa ennen juutalaisen diasporan alkua vuonna 70.

Theodor Herzl perusti sionistikongressin vuonna 1897 toimimaan Sionistiorganisaation (ZO) ylimpänä elimenä ja sen lainsäädäntövaltuudella. Vuonna 1960 nimet muutettiin maailman sionistikongressiksi (hepreaksi HaKongres HaTsioni HaOlami) ja Maailman sionistiorganisaatioksi (WZO). Maailman sionistiorganisaatio valitsee toimihenkilöt ja päättää WZO:n ja Juutalaistoimiston (the Jewish Agency) politiikasta, mukaan lukien "varojen kohdentamisen määrittäminen".

Marraskuun 29. päivänä 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi päätöslauselman juutalaisen valtion perustamisesta Israelin maahan ja edellytti sen asukkaiden ryhtyvän itse omalta osaltaan kaikkiin päätöslauselman toteuttamisen vaatimiin toimenpiteisiin. 
Siinä ehdotettiin Palestiinan jakosuunnitelmaa ja määriteltiin juutalaisille erityinen maa-alue oman valtion perustamista varten, hyväksyttiin äänin 33-13. Äänestyksessä annettiin 10 tyhjää ääntä. 

Juutalaiset hyväksyivät YK:n vuonna 1947 laatiman jakosuunnitelman, jossa juutalaisvaltiolle varattu maa-alue supistui vain murto-osaan siitä, mitä heille oli luvattu San Remossa, mutta arabit hylkäsivät suunnitelman ehdottomasti. Rauhan tavoittelun sijaan kuusi arabiarmeijaa hyökkäsi välittömästi maan juutalaisten kimppuun, koska kyseiset maat olivat päättäneet tuhota juutalaisten uudelleen perustetun kansallisen kodin vain kolme vuotta holokaustin jälkeen. Nyt 2022, 75 vuotta myöhemmin, juutalaisvaltio on kuitenkin vahvempi kuin koskaan.

David Ben-Gurion luki Israelin itsenäisyysjulistuksen Tel Avivissa 14.5.1948. Itsenäisyysjulistus määrittelee Israelin valtion luonteen tasa-arvoisena ja demokraattisena valtiona.
Yhdysvaltain presidentti Harry Truman oli innokas Raamatun tutkija, joka oli lukenut Raamatun kahdesti läpi kahdeksanvuotiaana. Hänestä tuli vuonna 1948 ensimmäinen maan johtaja, joka tunnusti nykyaikaisen Israelin valtion.