Jordanian Hašemiitti kuningaskunta

Hashemiittien kuninkaallinen perhe (linkki engl. kielinen) on kietoutunut Jordanin elämään, sillä se perusti modernin valtion vuonna 1921. Siksi on mahdotonta ymmärtää Jordanian nykyhistorian kudosta saamatta jonkin verran tietoa kuninkaallisesta perheestä. 

Hašemiitit tai "Bani Hashem" ovat arabien päällikön Qurayshin jälkeläisiä, joka on profeetta Ismailin jälkeläinen, joka itse on profeetta Ibrahimin (Abraham) poika (juutalaisten esi-isän Iisakin velipuoli). 

Quraysh tuli ensimmäisen kerran pyhään Mekkaan kaupunkiin toisella vuosisadalla jKr. Ensimmäinen kaupunkia hallitseva quraysh-sukupolvi tuli kuusi sukupolvea myöhemmin, kun Qusayy bin Kilab nousi Mekan johtoon vuonna 480 jKr. 

Nimi "Hashem" on itse asiassa Qusayyn pojanpojan nimi, joka oli profeetta Muhammedin isoisoisä. Hashemiitit ovat siis profeetan suoria jälkeläisiä hänen tyttärensä Fatiman ja tämän aviomiehensä Ali bin Abi Talibin kautta, joka oli myös profeetan isänpuoleinen esiserkku ja islamin neljäs kalifi.

Alilla ja Fatimalla oli kaksi poikaa: Al-Hassan ja Al-Hussein. Heidän vanhimman poikansa Hassanin suorat jälkeläiset tunnetaan nimellä "sharifs" (aateliset), kun taas Husseinin jälkeläisiä kutsutaan "Sayyideiksi" (herroiksi). Jordanian kuninkaallinen perhe, hasemiitit, polveutuu sharifilaisten sukuhaarojen kautta.

Useat sharifilaiset perheet hallitsivat Hijazin aluetta Länsi-Arabiassa vuosina 967–1201 jKr. Lisäksi kuningas Husseinin hasemiittisuvun haara hallitsi pyhää Mekan kaupunkia vuodesta 1201 jKr. vuoteen 1925 jKr., vaikka he tunnustivatkin ottomaanien sulttaanien suvereniteettia vuonna 1517. Tämä tekee kuningas Husseinista hašemiittisuvun pään, joka sen lisäksi, että on suoraan polveutunut profeetasta, edustaa myös yli tuhannen vuoden valtaa alueella ja lähes kaksituhatta vuotta kirjattua läsnäoloa pyhässä Mekan kaupungissa.

Vuoden 1916 suuren arabikapinan aikana kuningas Husseinin isoisoisä Al-Hussein ibn Ali (katso tekstiä vasemmalla), Mekan Sharif ja arabien kuningas (myöhemmin hänet tunnettiin myös Hijazin kuninkaana) johti arabimaiden vapauttamista ottomaanien turkkilaisten  herruudesta. Vapautettuaan Jordanian, Libanonin, Palestiinan, Irakin, Syyrian ja Hijazin maat Sharif Husseinin poika Abdullah nousi Transjordanin valtaistuimelle ja hänen toinen poikansa Faisal Syyrian ja myöhemmin Irakin valtaistuimelle. 

Transjordanin emiraatti perustettiin 11. huhtikuuta 1921, ja siitä tuli Jordanian Hašemiitti kuningaskunta itsenäistyessään muodollisesti Britanniasta vuonna 1946.

Kuningas Abdullah johti 30-vuotisen hallituskautensa aikana heimo-, nomadiyhteiskunnan muodostamista elinkelpoiseksi ja kestäväksi valtioksi. Hän kehitti nykyaikaisen Jordanian institutionaaliset perustat, vakiinnutti demokraattisen legitiimiyden julistamalla Jordanian ensimmäisen orgaanisen lain vuonna 1928 (nykyisen perustuslain perusta) ja järjestämällä vaalit sen ensimmäiselle edustajakokoukselle vuonna 1929.  Ohjatessaan Jordanian kehittymistä nykyaikaiseksi valtioksi, kuningas Abdullah neuvotteli sarjan sopimuksia Ison-Britannian kanssa, joiden ansiosta Jordania sai lisää vapautta. 

Kuningas Abdullah saavutti täydellisen itsenäisyyden Britanniasta 25. toukokuuta 1946.

Valloitettuaan arabialaisen Itä-Jerusalemin ja "Länsirannan" vuoden 1948 arabien ja Israelin välisen sodan aikana, kuningas Abdullah matkusti säännöllisesti al-Aqsa-moskeijaan Jerusalemiin osallistuakseen perjantain rukouksiin. 

20. heinäkuuta 1951 kuningas Abdullahin murhasi yksinäinen pyssymies osallistuessaan siellä perjantairukouksiin pojanpoikansa Husseinin kanssa, joka pelastui luodilta mitalilla, jonka hänen isoisänsä oli äskettäin myöntänyt hänelle.