Moshe Zew: Todistukseni

Kirjoittaja Moshe Zew » 29.1.2018

Isäni oli juutalainen ja äitini suomalainen. Kotimme ei kuitenkaan ollut juutalainen koti, meillä ei vietetty sapattia eikä muitakaan raamatullisia juhlia. Olen viettänyt lapsuuteni Jehovan todistaja-kodissa. Isäni oli "Palveluskoulun" johtaja ja äitini kiersi ahkerasti "kentällä". Olen pitänyt näissä "Palveluskouluissa" lukemattomia "Harjoituspuheita" ja usein äitini ja joskus myös muidenkin kanssa olin mukana "kentällä". "Kierrospalvelijan" tulo köyhään kotiimme oli juhlaa. Silloin oli tarjolla ruokaa kuin pakanoilla jouluna.

Isäni äiti oli vanhoilla päivillään tullut uskoon ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Hän puhui kielillä ja profetoi. Ollessani alle kouluikäinen hän oli meillä käymässä muutamia päiviä ja eräänä päivänä kuulin hänen astioita kuivatessaan rukoilevan ja puhuvan kielillä. Kerroin näkemästäni vanhemmilleni ja he toimittivat hänet mielisairaalaan. Sieltä hänet päästettiin pian pois koska hänet todettiin terveeksi. Vanhempani vihasivat häntä ja meille lapsille opetettiin että tuollaiset ilmiöt ovat saatanasta. Minä itse en pystynyt asioita analysoimaan mutta tunsin, sanoisinko, jylhää kunnioitusta sitä ilmapiiriä kohtaan joka hänen ympärillään oli hänen puhuessaan kielillä. Toiselle kymmenelle tullessani aloin vierastamaan kaikkea JT:iin liittyvää mutta alaikäisenä minun oli kuljettava mukana ja osallistuttava "harjoituspuheisiin" ja "kentällä" käyntiin.

Täytettyäni 15 ilmoitin etten enää ole mukana näissä riennoissa. 16-vuotiaana minut karkotettiin kotoani "jumalattomuuteni" tähden. Seitsemän seuraavaa vuotta kuluivat elämästäni kovin kaltevalla pinnalla. Epäonnistuneen avioliittoni takia suunnittelin itsemurhaa. En kuitenkaan uskaltanut tehdä sitä selvin päin. Eräänä kesäisenä päivänä ostin Alkosta kassillisen olutta ja menin meren rannalle paikkaan jossa ei ollut ihmisiä. Juodessani suunnittelin päivieni päättämistä. Jossakin vaiheessa tunsin voimakasta tarvetta rukoilla. Rukoilin näin: "Jehova Jumala, taivaan ja maan Luoja, jos sinä olet olemassa niin auta minua. Tätä minä pyydän Jeesuksen Kristuksen nimessä". Samalla hetkellä ruumiini läpi meni ikään kuin voimakas sähkövirta ja tätä kokemusta kesti aika kauan. Itsemurha jäi tekemättä.

Seuraavana päivänä kohtasin kadulla pari nuorta miestä jotka kutsuivat kuulemaan heidän laulujaan Jeesuksesta. Menin kuulemaan heitä ja sen jälkeen he todistivat minulle ja lupasivat, että jos tunnustan syntini ja tahdon kääntyä seuraamaan Jeesusta niin kaikki minun syntini annetaan anteeksi. Epäilin tuota ja sanoin että vasta Harmagedonissa nähdään miten minun käy. He kuitenkin vakuuttivat, että voin jo nyt pelastua. Vieläkin epäilin. Kysyin: mihin Raamatun opetukseen heidän tuollainen tulkintansa perustuu. He avasivat Raamatun Johanneksen evankeliumin 20:23 kohdalta. Siinä lukee: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt". Luin itse tämän kohdan ja kokemus, jonka koin oli sanoin kuvaamaton. Kyseisen kohdan kirjaimet ikään kuin elivät - aivan totta - en ole koskaan kokenut mitään sen kaltaista. Sanoin: "Minä uskon". Sen jälkeen vaivuin hurmoksiin jota kesti ainakin puoli tuntia. Ne olivat todella vapauttavat sanat. Koko saatanallinen kuorma, joka oli ollut päälläni, lähti yhdessä hetkessä. Vapauden tunne oli valtava.

Ajan mittaan luonnollisesti jouduin opilliseen kriisiin. Lapsuudessa minut oli opetettu palvomaan Jehovaa, mutta nyt minä palvoin Jeesusta. Tutkin kaikki vapaa-aikani Raamattua ja Sanan valossa ymmärsin, että VT:n JHVH on UT:n Jeesus.
Internet-sivuni http://www.kolumbus.fi/gematria/JHWH.htm on tuon jo runsaan 45 vuotta sitten tekemäni Raamatun tutkimiseni tiivistelmä. Yli 35 vuoden ajan olen käyttänyt Hänestä Hänen alkuperäistä heprealaista nimeään Jeshua, mutta kokemuksesta tiedän, että Hän kuulee ja vastaa rukouksiin kutsuttiinpa Häntä millä kielellä tahansa.