Maailman Sionistikongressit

Juutalaisten maailmankongressi (engl. The World Jewish Congress [WJC]) on kansainvälinen federaatio, joka ajaa juutalaisten yhteisöjen ja järjestöjen asioita. Kongressi ajaa erilaisten juutalaisten ryhmien poliittista ja uskonnollista etuja. Järjestö toimii maailmanlaajuisesti. Se on sionistinen järjestö, joka tukee voimakkaasti Israelin valtiota.

Theodore Herzl, poliittisen sionismin perustaja, ehdotti vuonna 1896 kirjasessaan "Der Judenstaat", että juutalaiset joutuisivat kohtaamaan antisemitismiä diasporassa, kunnes heillä olisi itsemääräämisoikeus omassa valtiossaan. Hän alkoi toimia juutalaisen valtion perustamisen puolesta ja perusti vuonna 1897 Maailman sionistijärjestön (WZO). Saman vuoden elokuussa järjestö kokoontui ensimmäisessä sionistikongressissa. Siellä päätettiin, että juutalainen valtio tulisi perustaa Palestiinan alueelle, joka oli silloin Ottomaanien valtakunnan hallinnassa. Alue valittiin, koska se oli ollut muinaisten juutalaisten historiallinen maa ennen juutalaisen diasporan alkua vuonna 70.

Theodor Herzl perusti sionistikongressin vuonna 1897 toimimaan Sionistiorganisaation (ZO) ylimpänä elimenä ja sen lainsäädäntövaltuudella. Vuonna 1960 nimet muutettiin maailman sionistikongressiksi (hepreaksi HaKongres HaTsioni HaOlami) ja Maailman sionistiorganisaatioksi (WZO). Maailman sionistiorganisaatio valitsee toimihenkilöt ja päättää WZO:n ja Juutalaistoimiston (the Jewish Agency) politiikasta, mukaan lukien "varojen kohdentamisen määrittäminen".

Jokainen yli 18-vuotias juutalainen, joka kuuluu sionistijärjestöön, on äänestyskelpoinen, ja kongressiin valitaan 500 edustajaa. 38% edustajista on osoitettu Israelille, 29% Amerikan yhdysvalloille ja 33% muille Diasporan maille. Lisäksi on noin 100 edustajaa, jotka kansainväliset järjestöt nimittävät WZO:hon.

Maailman sionistikongressiin kuuluu Sionististen maailmaliittojen, erityisaseman omaavien naissionistijärjestöjen ja kansainvälisten juutalaisjärjestöjen edustajia.

Juutalaisen maailmankongressin järjestöt sijaitsevat Pohjois-Amerikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Euroopassa, Aasiassa, Israelissa ja Tyynenvaltameren alueella. Järjestön uuden ohjelman tarkoituksena on tukea juutalaisia kommuuneja arabimaissa.

Chaim Weizmannin vuonna 1929 perustaman maailman sionistijärjestön pääkonttori sijaitsee Jerusalemissa.

Kongressi kokoontui joka vuosi vuosina 1897–1901. (minkä jälkeen se kokoontui joka toinen vuosi, paitsi toisen maailmansodan aikana).

Vuosina 1897–1946 Maailman sionistikongressi pidettiin joka toinen vuosi Euroopan eri kaupungeissa. 35. kongressi järjestettiin kesäkuussa 2006. Suurin tapahtuma kongressissa oli Kadiman yhdistyminen konservatiivijuutalaisten ja reformijuutalaisten kanssa.

Israelin valtion perustamisen jälkeen kongressi on kokoontunut neljän tai viiden vuoden välein Jerusalemissa.

Sionistiset maailmaliitot

Sionistiosallistujat maailman sionistikongressissa voivat vapaasti perustaa Brit Olamit- tai sionistisia maailmaliittoja (ideologiset ryhmittymät), jotka ovat ikään kuin poliittisia puolueita. Vaikka israelilaiset poliittiset puolueet voivat osallistua kongressiin, myös ei-israelilaiset britit organisoituvat ja äänestävät kongressissa, mikä tekee kongressista monikansallisen neuvottelukunnan juutalaiselle diasporalle. Kuitenkin, kun alija on tuonut juutalaisia Israeliin muista maista, Israelin edustus lainsäädäntöelimessä on lisääntynyt ei-Israelilaisten juutalaisten diasporan edustuksen kustannuksella. Brit Olamitilla (Maailman Unioni) on oltava edustusto vähintään viidessä maassa lähettääkseen valtuuskunnan kongressiin.

Israelin edustajat

Israelin valtion perustamisen jälkeen Israelin edustajille ei järjestetä vaaleja maailman sionistikongressiin. Pikemminkin Israelin parlamentin Knessetin vaalien katsotaan täyttävän tämän tehtävän, ja Knessetissä edustettuihin oleville sionistipuolueille jaetaan suhteessa niin monta kongressin edustajapaikkaa, kuin heillä on paikkoja Knessetissä.

Edesmennyt vasemmistojohtaja Shulamit Aloni kritisoi useaan otteeseen tätä käytäntöä toteamalla, että "Suurin osa Israelin kansalaisista ei tiedä eikä välitä siitä, että kun he menevät äänestämään, he valitsevat muun muassa edustajia sionistien maailmankongressiin. Jos sionistiliikkettä olisi vaadittu tekemään Israelissa sen, mitä se tekee muissa maissa - esim. rekrytoimaan maksavia jäseniä ja saamaan nämä jäsenet järjestämään erityiset vaalit maailman sionistikongressiin valittaville -, olisi voitu paljastaa sitoutuneiden sionistien kiusallinen pieni määrä Israelissa".

Kansainväliset juutalaiset järjestöt

Kansainväliset juutalaisjärjestöt ovat olleet edustettuina myös sionistikongressissa vuodesta 1972 lähtien edellyttäen, että ne hyväksyvät Jerusalemin ohjelman, vaikka kaikki niiden jäsenet eivät julistaudukaan sionisteiksi. Näillä elimillä on rajoitetut äänioikeudet - ne eivät äänestä WZO:n instituutioiden ehdokkuuksista eivätkä henkilövaaleja koskevissa asioissa.

Ensimmäinen sionistikongressi

Theodore Herzl oli suunnitellut ensimmäistä sionistikongressia järjestettäväksi Saksassa. Sikäläiset juutalaisjohtajat eivät halunneet kuitenkaan olla tekemisissä separatistisen sionismin kanssa, joten kongressi järjestettiinkin Sveitsin Baselissa 29. - 31.8.1897. Tapahtumaan osallistui 208 edustajaa ja 26 lehdistön kirjeenvaihtajaa.

Sen kutsui koolle ja sen puheenjohtajana toimi modernin sionismiliikkeen perustaja Theodor Herzl. Kongressi muotoili sionistisen foorumin, joka tunnetaan nimellä Basel-ohjelma, ja perusti sionistisen järjestön.

Päinvastoin kuin vanhempi Hibbat Zion -liike, ZO otti selkeän kannan poliittisen sionismin puolesta ja totesi ohjelmassaan, että "Sionismi tavoittelee juutalaisille julkisesti tunnustettua laillisesti turvattua kotimaata Palestiinassa."

Se otti myös Hatikvahin hymniksi (Hovevein hymni Siion ja myöhemmin siitä tuli Israelin valtion kansallislaulu).

Toinen Sionistinen maailmankongressi

Sionistien toinen maailmankongressi kokoontui Baselissa, Sveitsissä, 28. elokuuta 1898 ja se oli sionistijärjestön toinen kokous. Sionistien maailmankongressi kokosi yhteen edustajat eri puolilta maailmaa kerätäkseen varoja, vahvistaakseen edunvalvontaa ja luodakseen instituutioita, jotka muodostaisivat jonain päivänä vuonna 1948 perustetun nykyisen juutalaisvaltion, joka tunnetaan nimellä Israel. Toisen kongressin pääpaino, kuten sen puheenjohtaja Theodore Herzl esitti, oli olla yhteydessä diasporan juutalaisyhteisöihin ja kannustaa heitä omaksumaan poliittinen sionismi.

Kolmen päivän kongressissa perustettiin juutalainen siirtomaarahasto (myöhemmin nimeltään Anglo-Palestine Bank), jonka tavoitteena oli rahoittaa juutalaisten menestyvää muuttoliikettä Palestiinaan sekä perustaa kulttuurikomitea. Muita merkittäviä tapahtumia kongressissa olivat nykyisen Israelin lipun varhaisen prototyypin esittely ja sosialistisen sionismin ensimmäisten edustajien saapuminen kongressiin.

Kahdeskymmeneskolmas sionistikongressi

Vuonna 1951 Jerusalemissa kokoontunut kahdeskymmeneskolmas sionistinen kongressi pidettiin ensimmäisen kerran Israelin valtion perustamisen jälkeen ja ensimmäinen mikä pidettiin Jerusalemissa, josta tulisi jatkossa pysyvä tapa. Se avattiin Theodor Herzlin hautausmaalle, jonka jäännökset oli siirretty Wienistä ja haudattu uudelleen Jerusalemin kukkulan huipulle, joka nimettiin uudelleen Herzlin vuoreksi. Kongressi antoi "Jerusalemin ohjelman", jossa painopiste oli uudessa valtiossa keskeisenä juutalaisten yhdistävänä elementtinä.

Jerusalemin ohjelma on sionistisen liikkeen ideologinen foorumi, ja se hyväksyttiin alun perin vuonna 1951 23. sionistisessa maailmankongressissa korvaamaan Baselin ohjelma.
Jerusalemin ohjelma poikkesi alkuperäisestä Baselin ohjelmasta siinä mielessä, että se muutti sionistisen liikkeen tavoitteita, kun Israelin valtio oli jo perustettu.
Vuoden 1953 Jerusalemin ohjelmassa todettiin:
Sionismin tehtävä on Israelin valtion yhdistäminen,
karkotukseessa olevien kokoaminen Eretz Israeliin ja
juutalaisten kansan yhtenäisyyden edistäminen.

28. maailman sionistikongressi

Jerusalemissa vuonna 1968 kokoontunut 28. sionistikongressi hyväksyi "Jerusalemin ohjelman" viisi kohtaa sionismin tämän päivän tavoitteiksi. Ne ovat:

Juutalaisen kansan yhtenäisyys ja Israelin keskeinen asema juutalaisessa elämässä.
Juutalaisen kansan kokoaminen historialliseen kotimaahansa, Eretz Israeliin, kaikista maista tulevan alijan kautta.
Israelin valtion vahvistaminen, joka perustuu profeetalliseen näkemykseen oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta.
Juutalaisen kansan identiteetin säilyttäminen edistämällä juutalaista ja hepreankielistä koulutusta sekä juutalaisia henkisiä ja kulttuurisia arvoja.
Juutalaisten oikeuksien suojelu kaikkialla.

Sionistikongressit