Sykes-Picot-sopimus 1916
Sykes-Picot'n sopimus (virallisesti vuoden 1916 Vähä-Aasia-sopimus) oli ensimmäisen maailmansodan aikana Ison-Britannian ja Ranskan hallitusten välillä tehty salainen sopimus, joka koski Osmanien valtakunnan jakamista liittoutuneiden valtojen kesken. Myös Venäjä oli perehtynyt keskusteluihin.
Ensimmäinen neuvottelukierros käytiin Lontoossa 23. marraskuuta 1915, ja Ranskan hallitusta edusti François-Georges Picot, ammattidiplomaatti, jolla oli laaja kokemus Levantista, ja Britannian valtuuskuntaa Sir Arthur Nicolson. Toinen keskustelukierros pidettiin 21. joulukuuta, ja Britanniaa edusti nyt Sir Mark Sykes, johtava idän asiantuntija.
Asetettuaan vastakkain kaikkien osapuolten - eli brittien, ranskalaisten ja arabien - toiveet nämä kaksi valtiomiestä laativat kompromissiratkaisun. Jakosopimuksen ehdot täsmennettiin 9. toukokuuta 1916 päivätyssä kirjeessä, jonka Ranskan Lontoon suurlähettiläs Paul Cambon osoitti Britannian ulkoministerille Sir Edward Greylle. Ehdot vahvistettiin Greyn Cambonille 16. toukokuuta lähettämässä vastauskirjeessä, ja sopimus tuli virallisesti voimaan kolmen liittoutuneen valtakunnan välisessä noottienvaihdossa 26. huhtikuuta ja 23. toukokuuta 1916.
Sopimuksen mukaan Ranska valvoi suoraan Kilikiaa, Syyrian rannikkokaistaletta, Libanonia ja suurinta osaa Galileasta Akkon pohjoispuolelta Galilean meren luoteiskulmaan ulottuvaan linjaan asti ("sininen vyöhyke"). Syyrian sisämaahan itään päin oli tarkoitus luoda Ranskan suojeluksessa oleva arabivaltio ("alue A"). Ison-Britannian oli määrä valvoa Etelä-Mesopotamiaa ("punainen vyöhyke") sekä Akkon ja Haifan välistä lahtea Välimerellä ympäröivää aluetta, ja sillä oli oikeus rakentaa rautatie sieltä Bagdadiin.
Jordanjoen itäpuolinen alue ja Negevin autiomaa, Gazasta Kuolleellemerelle ulottuvan linjan eteläpuolella, osoitettiin brittiläisen suojeluksessa olevalle arabivaltiolle ("alue B"). Ranskan "sinisen vyöhykkeen" eteläpuolella oleva alue, joka kattoi Jerusalemin Sanjakin ja ulottui etelään kohti suunnilleen Gazasta Kuolleellemerelle ulottuvaa linjaa, oli määrä ottaa kansainvälisen hallinnon alaisuuteen ("ruskea vyöhyke").
Seuraavina vuosina Sykes-Picot'n sopimus joutui katkeran arvostelun kohteeksi sekä Ranskassa että Englannissa. Lloyd George kutsui sitä "törkeäksi" ja "typeräksi" asiakirjaksi. Myös sionistiset pyrkimykset sivuutettiin, ja tätä laiminlyöntiä kritisoi ankarasti Britannian amiraliteetin tiedusteluosaston päällikkö William R. Hall, joka huomautti, että juutalaisilla on "vahva aineellinen ja erittäin vahva poliittinen intressi maan tulevaisuuteen ja että Brownin alueella sionismin kysymys... [pitäisi] ottaa huomioon".
Liittoutuneet kumosivat sopimuksen virallisesti San Remon konferenssissa huhtikuussa 1920, kun Palestiinan mandaatti annettiin Britannialle.
