Palestiina
*********** ! mikä se on?
Miten termi Palestiina syntyi?
Palestiina-nimen loivat roomalaiset.
Palestiina termiä ei koskaan käytetty varhaisissa Roomalaisissa määrittelyissä.
Juutalaisten kapinan jälkeen Roomaa vastaan 135 jKr. Israelissa Bar Kochban aikana Keisari Hadrianus otti käyttöön Palestiina termin Israelin maasta. Hadrianus, kuten monet diktaattorit hänen ajastaan lähtien, huomasivat termien ja symbolien propagandan voiman. Hän muutti Jerusalemin nimen Aelia Capitalinaksi, ja muutti Israelin ja Juudean nimen Palestiinaksi. Hadrianuksen valinta Palestiinasta oli tarkoituksellinen, ei sattumaa. Hän otti Israelin muinaisten vihollisten, filistealaisten nimen, muutti sen latinaksi Palestiinaksi ja käytti sitä Israelin maasta. Hän toivoi pyyhkivänsä Israelin nimen muistista. Näin Palestiina termi, käytettynä Israelin maasta, on keksitty Raamatun ja Juutalaisen kansan vihollisen, keisari Hadrianuksen toimesta.
Katso: Palestiina-sanan synty
Kuten edellä olevasta ilmenee Jeesus ei koskaan asunut Palestiinassa tai Palestiinan alueella, vaan Israelissa ja Juudeassa. Jopa opetushallituksen oppimateriaalisarjassa (Aksios), ortodoksisen uskonnon opiskeluun peruskoulussa, sanotaan, että Jeesus asui Palestiinassa (joka siis ei pidä paikkansa. Israel ja Juudea sai alueen nimeksi Palestiina roomalaisilta vuoden 135 jKr. jälkeen.
Olet varmaan kuullut luterilaisessa kirkossa saarnoissakin silloin tällöin puhuttavan, kuinka Jeesus teki sitä tai tätä Palestiinassa. Yhtä väärin tämäkin. On tainnut joku kirkkohallituksessa, saarnojen pohjia valmistellessaan, kirjoittaa tämän virheellisen tekstipohjan.
Juutalaisilla on oikeus asuttaa Palestiinaa
Voidaksemme ymmärtää Palestiinan poliittista tilannetta meidän täytyy palata vuoden 1920 San Remon konventioon, ja Kansainliiton vuoden 1922 (1920) Palestiinan mandaattiin. Niissä tunnustetaan juutalaisen kansan historiallinen oikeus asuttaa Palestiina "täysimääräisesti" (close settlement).
Juutalaista kansaa varten perustettu mandaattialue käsitti Välimeren ja Jordan-virran välisen alueen sekä Negevin autiomaan. Alunperin siihen kuului myös nykyinen Jordanian alue, joka kuitenkin jo vuonna 1922 erotettiin Palestiinan arabien omaksi alueeksi (Transjordanian emiraatti, josta kehittyi Jordanian valtio).
Jordanian ja Israelin valtioiden perustamisen jälkeen alkuperäisestä Kansainliiton mandaatista jäi Palestiinassa jäljelle kaksi aluetta, Gaza ja Länsiranta. Tuolloin Palestiinan arabit eivät vielä olleet kansa eivätkä vielä halunneet omaa valtiota, vaan yhdessä arabivaltioiden kanssa vaativat koko Palestiinaa arabeille.
Kun YK korvasi Kansainliiton vuonna 1945, Kansainliiton mandaatit siirtyivät YK:lle. Yhdistyneiden Kansakuntien PERUSKIRJA sisältää määräykset Kansainliiton mandaattien siirtämisestä YK:n huoltohallintojärjestelmän alaisiksi - siis YK:n muutosoikeuden alaisiksi.
Nykyisen Israelin ja Palestiinan aluetta hallinneet valtiot
Palestiina on ollut osa Egyptiä, Kanaania, Israelia, Assyriaa, Babyloniaa, Persiaa, antiikin Kreikkaa ja Rooman valtakuntaa. Rooman keisari nimesi alueen palestiinaksi ajanlaskumme alkukupuolella noin 135 jKr. Ottomaanien imperiumi hallitsi aluetta 1517–1917.
Taistelu juutalaisvaltiosta
Kansainliitto hyväksyi virallisesti Ison-Britannian mandaatin Palestiinalle heinäkuussa 1922, joka sisällytti Balfourin julistuksen periaatteet mandaattiin. Arabialaiset nationalistit vastustivat juutalaisen valtion perustamista Palestiinaan.
Palestiinan arabit mellakoivat Jerusalemissa jo maaliskuussa 1920 (”Verinen pääsiäinen”), minkä seurauksena viisi palestiinalais-juutalaista ja neljä palestiinalaisarabia kuoli.
Katso: Taistelu juutalaisvaltiosta
YK:n hyväksymä mandaattialueen jakosuunnitelma
Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1947, Yhdistyneet kansakunnat (YK) hyväksyi Palestiinan mandaattivaltiota koskevan jakosuunnitelman, jossa suositeltiin itsenäisten arabi- ja juutalaisvaltioiden ja kansainvälistetyn Jerusalemin perustamista. Juutalaiset hyväksyivät tämän jakosuunnitelman, mutta arabit hylkäsivät sen.
Heti sen jälkeen, kun YK:n yleiskokous oli hyväksynyt suunnitelman päätöslauselmana 181, syttyi sisällissota eikä suunnitelmaa toteutettu. 14. toukokuuta 1948 tapahtuneen Israelin valtion perustamisen jälkeisenä päivänä naapurimaiden arabimaat tunkeutuivat entiseen brittiläiseen mandaattivaltioon ja saivat Israelin joukot vastaansa ensimmäisessä arabien ja Israelin välisessä sodassa.
Myöhemmin Arabiliitto perusti 22. syyskuuta 1948 Koko Palestiinan hallituksen hallinnoimaan Koko Palestiinan protektoraattia Egyptin miehittämällä Gazan kaistaleella. Kaikki Arabiliiton jäsenet tunnustivat sen pian lukuun ottamatta Transjordaniaa, joka oli miehittänyt ja myöhemmin liittänyt alueeseensa Länsirannan, mukaan lukien Itä-Jerusalemin. Vaikka koko Palestiinan hallituksen toimivallan julistettiin kattavan koko entisen mandaattialueen Palestiinan, sen tosiasiallinen toimivalta rajoittui Gazan kaistaleeseen.
Israel valtasi myöhemmin Gazan kaistaleen ja Siinain niemimaan Egyptiltä, Länsirannan ja Itä-Jerusalemin Jordaniasta ja Golanin kukkulat Syyriasta kolmannessa arabien ja Israelin välisessä 6 päivän sodassa kesäkuussa 1967.
Katso: "Palestiinan valtio"
Palestiinalaiset Wikipedian mukaan
(GH sivujen pitäjän lisäys: on huomattava, että alunperin "palestiinalaisnimitys ei kuulunut arabeille, vaan se periytyy "filistealainen" sanasta)
Palestiinalaiset ovat eri heimoryhmistä koostuvia arabeja, joiden identiteetti syntyi 1900-luvun alussa perustetun ja Britannian hallitseman Palestiinan mandaattialueen (1920-1948) pohjalle. Varsinaisesti "palestiinalaisuuden" identiteetti kehittyi ja kehitettiin osana alueen hallinnasta käytyä taistelua arabien ja juutalaisten välillä. Palestiinan vapautusrintaman (PLO) peruskirjassa vuonna 1964 palestiinalaiseksi määritellään arabi, joka oli asunut pysyvästi Palestiinassa vähintään vuoteen 1947 asti. Palestiinalaisia olivat myös arabimiehen jälkeläiset.
Katso lisää tästä.
Palestiinalaispakolaiset
Palestiinalaiset lähtivät kodeistaan vuosina 1947-48 monista eri syistä. Tuhannet varakkaat arabit lähtivät odottaessaan sotaa, ja tuhannet muut seurasivat arabijohtajien kehotuksia väistyä etenevien armeijoiden tieltä, kourallinen karkotettiin, mutta suurin osa yksinkertaisesti pakeni välttääkseen joutumasta taistelun ristituleen. Jos arabit olisivat hyväksyneet YK:n vuoden 1947 jakopäätöksen, yhdestäkään palestiinalaisesta ei olisi tullut pakolaista, ja Israelin rinnalla olisi nyt itsenäinen arabivaltio.
Arabiliiton seitsemännessä huippukokouksessa Rabatissa Marokossa vuonna 1974 PLO tunnustettiin Palestiinan kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi.
✡ ✡ ✡ ✡ ✡ ✡ ✡ ✡ ✡ ✡ ✡ ✡
Edellä olevat tosiasiat olivat osana mukana synnytettäessä Israelia.
Edellytyksiä Israelin synnylle
Jumala käytti ensimmäistä ja toista maailmansotaa lupaustensa täyttämiseen.
1. maailmansodassa Palestiinan taistelut vapauttivat maan ja loivat mahdollisuuden luvatun maan uudelleen muodostumisen alkamiseksi ja vuonna 1948 Israelin valtion syntymiseksi.
2. maailmansotaan liittyneet kehityskulut ja tapahtumat saivat aikaan Jumalan lupaaman juutalaisen kansan voimakkaan paluun kotimaahansa Eretz Israeliin. Alija, paluu Israeliin jatkuu edelleen.
Katso lisää: tästä.