PALESTIINA: NIMEN HISTORIA

Olen hiljattain tuominnut Reza Aslanin uskonnon - islamin - korostamisen hänen puhuessaan uudesta Jeesusta käsittelevästä kirjastaan "Zealot: The Life and Times of Jesus of Nazareth". Mielestäni propagandalle ei ole sijaa, kun tarkastellaan historiaa. Kukaan ei ole objektiivinen. Mutta voimme yrittää olla totuudenmukaisia.

Jos jätämme sivuun hänen kirjansa teesin eli sen, että Jeesus oli roomalaisten vastainen juutalainen vallankumouksellinen, Aslan puhuu kaikissa haastatteluissaan Jeesuksen Juudeasta eli juutalaisten maasta "Palestiinana". Minun puolestani hän voi kutsua sitä vaikka "Nebraskaksi", kunhan hän ei anna ymmärtää, että Juudean asukkaat kutsuivat sitä todella näin Jeesuksen aikana. Mutta Aslan käärii tämän "Palestiina"-nimen historian viiluun. Kun häntä haastetaan siitä, että hän käyttää nimeä "Palestiina" muinaisesta "Juudeasta", hänen vastauksensa on, että hän käyttää alueen "roomalaista nimitystä". Aslanin mukaan tämä nimitys oli "Syyrian Palestiina". Tämä on täysin väärin. Enemmänkin se osoittaa tiettyä kyynisyyttä, kun historiaa manipuloidaan ideologiaa varten. Tarkastellaanpa tätä sanaa "Palestiina". Mistä se on peräisin?

Arkeologia osoittaa, että kun he saapuivat noin vuonna 1200 eKr., he olivat - ruokavalioltaan, taiteeltaan ja tavoiltaan - melko kreikkalaisia. He muistuttivat vaikkapa Kreetan tai Mykeneen asukkaita.

2. Mooseksen kirjassa viitataan Välimeren rannalla kulkevaan maakäytävään nimellä "Derech Plishtim" eli "filistealaisten valtatie" (2. Moos. 13:17). Tässä kohdassa nimi näyttää olevan yleisnimi. Toisin sanoen myöhäisellä pronssikaudella, esimerkiksi vuonna 1500 eKr., "filistealainen" näyttää olevan yleisnimitys Egeanmeren kansalle, jota kutsuisimme nykyään minolaisiksi tai mykeneläisiksi.

Niin pitkälle, niin hyvin. Egeanmeren kansaa nimeltä "filistealaiset" oli nykyisen Israelin alueella noin vuodesta 1500 eKr., jolloin he tulivat kauppiaina, ja 1200 eKr., jolloin he asettuivat asumaan, aina 7. vuosisadalle eKr. saakka, jolloin he katosivat Assyrian hyökättyä alueelle. Niiden 500 vuoden aikana, jolloin he asettuivat alueelle, heistä tuli yhä enemmän "kanaanilaisia". Tuomareiden aikana (14.-10. vuosisadalla eKr.) he olivat israelilaisten arkkivihollisia.

Sen jälkeen kun filistealaiset katosivat historialliselta näyttämöltä, nimi "Palestiina" jäi elämään. Se tarkoittaa, että kansa oli kadonnut, mutta nimi säilyi. Se esiintyy viittauksina silloin tällöin klassisissa kreikkalaisissa kirjoituksissa, esimerkiksi Herodotoksessa. Jeesuksen syntymän aikaan alueella ei ollut ollut filistealaisia noin 600 vuoteen. Nimi ei esiinny missään evankeliumeissa. Eivätkä Jeesuksen aikaan Juudeassa asuneet ihmiset - mukaan lukien Jeesus ja kaikki hänen opetuslapsensa - olisi koskaan kutsuneet maataan "Palestiinaksi". Edes roomalaiset eivät kutsuneet aluetta Palestiinaksi. Muistakaa, että kun roomalaiset ristiinnaulitsivat hänet, he asettivat Jeesuksen pään päälle laatan, jossa luki - kolmella kielellä - "juutalaisten kuningas", ei "filistealaisten" (Matt. 27:37; Mark. 15:26; Luuk. 23:38; Joh. 19:19).

Noin 35 vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, noin neljä vuotta Jeesuksen veljen Jaakobin kivittämisen jälkeen, Juudean alueella puhkesi massiivinen juutalaiskapina Roomaa vastaan. Maa taisteli vuosina 66-70 jKr. Elokuussa 70 Juudean pääkaupunki Jerusalem tuhoutui. Jumalan temppeli, joka oli kestänyt noin 1 000 vuotta kahdessa inkarnaatiossa, oli nyt raunioina - kytevä kasa. Tätä temppeliä Jeesus itki kuvitellessaan sen tuhoutumista (Luuk. 19:41). Juudeassa taisteltiin vielä kolme vuotta Masadan kalliolinnoituksessa Kuolleenmeren rannalla. Sitten vuonna 73, kun roomalaiset olivat valloittamassa linnoitusta, viimeiset juutalaiset puolustajat ottivat mieluummin oman henkensä sekä naistensa ja lastensa hengen kuin joutuivat roomalaisten orjiksi.

Tässä vaiheessa roomalaiset tunsivat, ettei Juudeassa ollut enää ketään, joka olisi voinut nousta vallankumoukseen. He olivat väärässä. Vuosina 115-117 jKr. juutalaiset - pääasiassa Juudean ulkopuolella - kävivät katkeraa sotaa roomalaisia vastaan. Vallankumouksen tärkeimmät keskukset olivat Egyptin Aleksandria, Kyrene nykyisessä Libyassa ja Kypros. Juutalaisten kapina periaatteessa pelasti Parthian valtakunnan Rooman hyökkäykseltä. Nuoltuaan haavojaan Juudean juutalaiset nousivat jälleen kerran vallankumoukseen vuonna 132 jKr. - tällä kertaa johtajan nimeltä "Bar Kochba" eli "tähden poika" johdolla. Kun Bar Kochban kapina lopulta kukistettiin vuonna 135 jKr., roomalaiset karkottivat suurimman osan juutalaisista ja nimesivät Juudean uudelleen "Palestiinaksi". Selvyyden vuoksi todettakoon, että "Syyrian Palestiinasta" tuli virallisesti Rooman maakunta noin sata vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen.

Se oli viimeinen nöyryytys. Selvyyden vuoksi on myös todettava, että filistealaisia ei tuolloin ollut, ja vaikka jotkut olisivat ihmeen kaupalla selvinneet hengissä, he eivät olleet arabeja vaan kreikkalaisia.

Palestiinan alueesta ei koskaan tullut itsenäistä valtiota. Muslimien armeijat valloittivat sen 7. vuosisadalla, mikä käynnisti taistelut kristittyjen ristiretkeläisten kanssa "Pyhästä maasta". Nämä veriset taistelut muistetaan nykyään nimellä "ristiretket". Ensimmäisen maailmansodan lopussa Palestiinan maakunta siirtyi ottomaanien turkkilaisilta briteille. Vuonna 1922 britit lahjoittivat palan Palestiinaa Saudi-Arabiasta kotoisin olevalle hashemiittiklaanille. Vuonna 1946 80 prosenttia Britannian mandaattialueen Palestiinasta - Jordanjoen itäpuolinen alue - siirtyi nykyiselle Jordanian arabien hashemiittiselle kuningaskunnalle. Vuotta myöhemmin 20 prosentista Britannian hallitsemasta Palestiinasta tuli nykyinen Israelin valtio ja palestiinalaisalueet.

Mutta palatakseni Aslaniin, eikö se olekin vähän nimipeliä? Jos britit olisivat kutsuneet Jordanjoen itäpuolella olevaa aluetta "Palestiinaksi" eikä "Transjordaniksi" eli "Jordanin yli", kukaan ei voisi nykyään sanoa, ettei Palestiinan valtiota ole olemassa. Jos kirjoitat kirjan Jeesuksesta ja kutsut hänen maataan nimellä, jolla hän kutsui sitä, eli "Juudeaksi", Israelin-vastaisten aktivistien poliittisesti korrektit armeijat saattavat suuttua sinulle. Niinpä Aslan kutsuu muinaista Juudeaa "Palestiinaksi" ja piiloutuu viittauksen taakse, joka viittaa maakunnan "roomalaiseen nimitykseen". Tämä on hyvin kyynistä. On hyvin kyynistä vääristellä Egeanmeren filistealaisten historiaa 3200 vuotta sitten, viipyileviä viittauksia heidän nimeensä ja roomalaisen provinssin historiaa toisella vuosisadalla jKr. On hyvin kyynistä sijoittaa nykyaikaiset arabipalestiinalaiset takautuvasti Jeesuksen juutalaisten hellenistiseen maailmaan.

Mutta sanotaanpa, että roomalaiset olisivat kutsuneet "Juudeaa" "Palestiinaksi" Jeesuksen aikana - mitä he eivät tehneet - miksi kirjailija, joka keskittyy Jeesukseen juutalaisena patrioottina eli kiihkoilijana, haluaisi kutsua Jeesuksen maata nimellä, jota hänen vihollisensa käyttivät? Sama kuin kirjoittaisin kirjan Amerikan alkuperäiskansojen sankarista ja kutsuisin häntä jatkuvasti "intiaaniksi", koska valkoiset kutsuivat häntä niin.

Professori Aslan, olette oikeassa tuomitessanne propagandan käytön teitä vastaan. Mutta kuten sanotaan, tehkää muille sitä, mitä haluaisitte heidän tekevän teille. Jeesuksen aikana hänen maataan kutsuttiin Juudeaksi, ja maan yleinen nimitys oli "Israel" - kuten nykyäänkin. Voitte kiistellä politiikasta, mutta älkäämme muuttako historiaa näkemyksiämme vastaavaksi.

**************

Simcha Jacobovici on kanadalais-israelilainen elokuvaohjaaja ja toimittaja. Hän on kolminkertainen Emmy-voittaja "erinomaisesta tutkivasta journalismista" ja New York Timesin bestseller-kirjailija. Hän on myös Huntingtonin yliopiston uskonnon laitoksen apulaisprofessori Ontariossa.