Velkamme Juutalaisille
Folke Thorell
Velkamme Juutalaisille
Usein on tarkasteltu juutalaisten osuutta ihmiskunnan suuressa perheyhteisössä. Tavallisimmin heistä on esitetty melko epäedullinen kuva. Kristittyinä me emme saa unohtaa, että juutalaiset ovat antaneet ihmiskunnalle niin suuria lahjoja, että me todella olemme velassa heille.
1. Juutalaiset välittivät meille Jumalan ilmoituksen
Ainoan totisen, elävän Jumalan tuntemus on tullut meille juutalaisten kautta.
"Kirkkauden Jumala ilmestyi isällemme Aabrahamille"
Näin aloitti Stefanus kuuluisan puolustuspuheensa suuren neuvoston edessä Jerusalemissa. Täten hän ilmaisi, kuinka Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi määrätylle valitulle kansalle maan päällä ja kuinka tämä kansa on säilyttänyt ja siirtänyt Jumalan tuntemuksen sekä oman kansansa, että muiden kansojen tuleville sukupolville.
Aabraham ei ollut ainoa eikä ensimmäinen, jolle Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi. Hänen edellään on parituhantinen jakso täynnä kuvauksia siitä, kuinka Jumala on aina Aadamin päivistä lähtien käynyt pyhään yhteyteen ihmisten kanssa. Jumala ilmaisi, kuka Hän oli, mitä Hän tahtoi ja mitä Hän kykeni tekemään, puhui lohdutuksen ja varoituksen sanoja, antoi avioliittoa, uhria yms. koskevia käskyjä ja säädöksiä.
Pyhä perinne säilyi isältä pojalle kautta vuosisatojen ja -tuhansien verrattomana aarteena sillä ihmiskunnan sukulinjalla, johon piirtyvät sellaiset nimet kuin Aadam - Seet - Enos - Nooa - Seem - Aabraham - Iisak - Jaakob - Mooses.
Meillä ei olisi tietoa alkuperäisestä Jumalan ilmoituksesta muutoin kuin juutalaisten ja heidän isiensä kautta. Esityksiä maailman synnystä, syntienlankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta esiintyy tosin muidenkin kansojen keskuudessa, mutta ne häviävät sadun hämäryyteen ja sisältävät puhtaan mielikuvituksen vaikuttamia lisiä.
Juutalaisuuden parissa on pyhä perintö varjeltunut puhtaana.
2. Juutalaiset antoivat meille perimätiedon
Täten kantoivat perimätiedon kädet Jumalan ilmoitusta kautta aikojen. Jumala valvoi sitä. Sen luettavuus perustuu sen jumalalliseen alkuperään ja siirtymiseen. Mutta sen luotettavuuteen vaikutti myös ihmisten korkea ikä ihmiskunnan alkuaikoina. Vanhat voivat tarkkailla toisiaan ja pitää huolta, että kertomukset säilyvät väärentämättöminä.
Ehkä ei aina olla selvillä siitä, että Aadamin lähes tuhannen vuoden ikä käsittää melko pitkän ajan koko ihmiskunnan olemassaolosta maan päällä. Aadamin ja Nooan yhteinen elinikä ulottuu yli 1880 vuoden ajan ja on siis kolmasosa ihmiskunnan ajasta. Aadam eli 9:nteen sukupolveen, kunnes Lemek, Nooan isä, oli 58 vuotta vanha. Seem, joka oli 98-vuotias vedenpaisumuksen tullessa, eli 390 vuotta ennen ja 33 vuotta Aabrahamin jälkeen, aina siihen asti, kunnes Aabrahamin pojanpoika Jaakob oli 48 vuotta vanha.
Ajattele kuinka monta todistajaa eli samanaikaisesti. Sitten he voivat oikein ja totuudellisesti opettaa lapsilleen, lastenlapsilleen ja lastenlapsien lapsille jne. ihmiskunnan aikaisempaa ja myöhempää historiaa, muistoja ja oloja. Eikä mikään estä meitä olettamasta, että Jumala itse oli kertonut Aadamille maailmankaikkeuden synnystä ja että tämäkin oli perimätietona säilynyt aina siihen päivään, jolloin se Mooseksen aikoina ensi kerran kirjoitettiin muistiin.
Nooan isällä Lemekillä oli siis tilaisuus 56 vuoden ajan kuunnella kertomuksia Aadamin suusta. Ja Nooan aikana elivät ilmeisesti kaikki isät, paitsi Aadam, Seet ja Hanok. Nooan pojat taas voivat suullisesti kertoa kaiken Aabrahamille. Ja Aabrahamin isä Terah eli 68 vuotta samanaikaisesti Nooan kanssa. Vedenpaisumuksesta voivat siis silminnäkijät kertoa Aabrahamille ja hän vuorostaan pojilleen ja lapsenlapsilleen. Joosefin kuoleman ja Mooseksen syntymän välillä on vain 65 vuotta, jona aikana Joosefin lapset välittivät perimätietoa.
Aadamista Moosekseen on todellakin ihmeellinen ketju pyhiä miehiä, jotka ovat tuoneet meille tiedon muinaisista tapahtumista. Olemme velassa heille.
3. Israelilaiset antoivat meille Raamatun
Kaikki Raamatun kirjoittajat, Luukasta ehkä lukuun ottamatta, ovat olleet Israelilaisia, "pyhiä miehiä, jotka Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoittivat, mitä Jumala heille antoi". Huolellisesti ja uskollisesti kirjoitettiin Jumalan ihmiselle antamat tärkeät sanomat. He kirjoittivat lakia, historiaa ja ennustuksia.
Kirjakääröjen vanhennuttua ja kuluttua niistä kirjoitettiin tarkkoja jäljennöksiä ja vanhentunut kappale haudattiin juhlallisin menoin. Kirjanoppineet, jotka jäljensivät heprealaisia käsikirjoituksia, tekivät työnsä erittäin huolellisesti. He laskivat jokaisen sanan ja jopa kirjaimen ja panivat merkille, kuinka monta kertaa kukin yksittäinen kirjain esiintyi.
Jos jokin arkki sisälsi pienimmänkin virheen, se hävitettiin heti. Yhtään korjausta ei sallittu. He pitivät tarkan vaarin siitä, ettei mukaan pujahtanut mitään, mikä ei kuulunut alkuperäisiin pyhiin kirjoituksiin, joita he pitivät niin suuressa arvossa ja kunnioittivat niin suuresti.
Jokainen jäljennös tehtiin vanhemman, hyväksytyn käsikirjoituksen mukaan. Jäljentäminen suoritettiin erityisten "puhtaitten" eläinten nahalle. Kirjoittajan täytyi ensin lausua äänen jokainen sana, ennen kuin se kirjoitettiin, ja häntä oli kielletty kirjoittamasta yhtään ainoaa kirjainta sen lisäksi. mitä oli esillä olevassa alkuperäisessä käsikirjoituksessa.
Edelleen kirjoittajan täytyi kuivata kynänsä joka kerta kirjoittaessaan Jumalan nimen jossakin muodossa sekä pestä koko kehonsa kirjoittaessaan JEHOVA. Tämä pyhä nimi ei saanut tulla häväistyksi minkäänlaisen saastaisuuden kautta.
Kun jäljennös oli valmiina, se tarkastettiin arvostellen ja sitä verrattiin vanhempaan kirjoitukseen. Jos havaittiin pieninkin virhe tai poikkeaminen, se riitti siihen, että koko työ viipymättä hylättiin ja hävitettiin.
Historiallisten lähteitten mukaan kirjanoppinut pappi Esra oli se, joka ensin teki aloitteen silloin olemassa olleiden pyhien kirjoitusten kokoamiseksi järjestykseen - Esra 7:1, 6:10; Neh. 8,4. Nehemia auttoi Esraa kokoamisessa. Vuosi 444 eKr. ilmoitettiin työn valmistumisvuodeksi.
Uuden testamentin kirjat koottiin yhteen toisella vuosisadalla ja vahvistettiin nykyiseen asuunsa Laodikean kirkolliskouksessa 360 jKr. Hippossa 393 ja Kartagossa 397 ja 419.
Juutalaiset siis vastasivat Vanhan testamentin kirjojen kirjoittamisesta, jäljentämisestä, säilyttämisestä ja kokoamisesta. Me olemme velassa heille!
4. Juutalaiset antoivat meille Jeesuksen Kristuksen
"He ovat israelilaisia ja heistä on Kristus lihan puolesta", huudahtaa apostoli Paavali Room. 9:4–5:ssä. Matteus aloittaa evankeliuminsa esittämällä "Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan syntykirjan". Hän aloittaa Aabrahamista ja selostaa koko sukuluettelon aina Joosefiin ja Mariaan asti. Viimeksi hän vahvistaa Jeesuksen jumalallisen syntymän.
Samoin Luukas käy läpi sukupolvet, vaikkakin päinvastaisessa järjestyksessä, ja johtaa Vapahtajan alkuperän Jumalaan.
Israelin kansa on valinnan puolesta avainasemassa kaikkien kansojen keskuudessa. Israel on koetinkivi kaikille kansoille. On kuten olla pitää, että Hän, joka kerran vaikutuksensa kautta on oleva maailmanhistorian keskeisin henkilö, nousi esiin juuri juutalaisten syvistä riveistä.
Hänen, joka on oleva maailman kuningas, täytyi nousta Herran omasta kansasta. Häntä odotettiin Israelin keskuudessa; siellä Hän saarnasi, siellä Hänet hylättiin ja ristiinnaulittiin. Siellä Hänet kerran riemuiten vastaanotetaan valtiaaksi ja kruunataan. Jerusalemista on laki lähtevä ja Siionista tulee Lunastaja, ja sieltä Hän on hallitseva koko maailmaa.
Hän syntyi juutalaiseksi, ei roomalaiseksi. Vallan kansa ei ole lahjoittanut meille Messiasta. Eivät myöskään kreikkalaiset, kirjallisuuden ja taiteen kansa. Eivät myöskään persialaiset tai intialaiset, mystiikan kansat. Eivät egyptiläiset eivätkä babylonialaiset, joiden keskuudessa on ollut sivistyksen kehto.
Juutalaiset antoivat meille Jeesuksen Kristuksen. Vähäarvoinen, halveksittu, sorrettu, alistettu kansa. Hänen polveutumisensa oli alhainen, mutta Hänen tehtävänsä korkea. Hänen elämänsä ja voimansa ei ollut riippuvainen ulkonaisista tekijöistä, vaan Hänessä asuvan jumalallisen elämän sisällöstä ja olemuksesta. Hänelle ei ollut oleellisinta inhimillisen kansanyhteyden veriside, vaan taivaallinen yhteys Jumalan kanssa.
Näin Jumala antoi meille Jeesuksen Kristuksen juutalaisten kautta. Olemme velassa tästä.
5. Juutalaiset antoivat meille pelastuksen
"Pelastus on juutalaisista." Nämä Jeesuksen sanat olivat kuolinisku samarialaisille. Juudan pohjoinen naapurikansa, jonka keskuudessa oli "siunauksen vuori" Garissim jumalanpalvonnan keskuspaikkana, ei ollut se kansa, josta "pelastus tulee". Jumala oli valinnut Israelin, ei naapurikansaa, ei sekakansaa. Tosin samarialaisilla oli viisi Mooseksen kirjaa ja he kiistelivät keskenään siitä, mikä oli se paikka, missä oli rukoiltava. Heillä oli tietoisuus siitä, että Messias oli tuleva ja että hän opettaisi kaikkea. Mutta hän oli tuleva Juudan heimosta.
Pelastus tulee juutalaisista, on ollut kompastuskivenä monille kansoille, jotka ovat olleet ylpeitä rodustaan ja ovat itse tahtoneet tehdä itsensä hallitsevaksi kansaksi samalla, kun he ovat sortaneet Herran kansaa.
Mutta Jumalan pelastuksella on ainoastaan yksi alkuperä ja ainoastaan yksi uoma ajassa, nimittäin juutalaiset. Ainoa lähde, joka voi pestä pois synnin ja saastaisuuden, on Siionissa. Ainoa, joka voi pelastaa, on juutalainen inhimillisen syntymänsä perusteella ja samalla Jumalan ainoasyntyinen poika. Juutalaiset olivat se kansa, joka ensiksi etsi pelastusta ja koki sen. Juutalaiset olivat se kansa, joka ensin lähetettiin viemään pelastuksen sanaa pakanajoukoille. Me olemme todellakin velassa heille!
6. Juutalaiset antoivat meille pakanalähetyksen
"Olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista," Näin ilmoittaa suuri pakanain apostoli sukutaulunsa. Kaikki apostolit olivat syntyperältään juutalaisia, kuten Mestarinsa. Vuorella hän antoi heille käskyn mennä koko maailmaan ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen.
Juutalaiset lähetyssaarnaajat ylittivät ensimmäisinä juutalaisuuden vanhat rajapyykit vieden pelastuksen sanaa pakanoille. Heidän oli vaikea ylittää heidän ja toisten kansojen välistä rajamuuria. Jumala sai antaa Pietarille erikoisen ilmestyksen. Hän sai antaa henkensä langeta niiden ylle, jotka kuuntelivat Sanaa Kesareassa, vahvistukseksi siitä, että heidät oli todella otettu Jumalan armoon, ennen kuin kastetilaisuus saattoi tapahtua juutalaisten luvalla.
Paavali sai erikoisen tehtävän pakanain hyväksi. Jumala antoi sen hänelle. Mutta sitten sen vahvistivat juutalaiset veljet Jerusalemissa. Itse ensimmäisen seurakunnan tukipylväät ojensivat hänelle ja Barnabaalle kätensä sopimuksen merkiksi.
Juutalaiset lähetyssaarnaajat saarnasivat evankeliumia ensin Euroopassa. On kuvaavaa, että juutalainen nainen, Lyydia, joka "pelkäsi Jumalaa", mainitaan Sanan saarnan ensimmäisenä hedelmänä Filipissä. Nimitystä "joka pelkäsi Jumalaa" käytettiin rajoitetussa merkityksessä pakanoista, jotka olivat enemmän ja vähemmän täydellisesti liittyneet Israelin uskontoon. Tässä polvistuivat Herran juutalaiset veljet pelastusta etsivien pakanain kanssa.
Näin tuli evankeliumi maanosaamme juutalaisten kautta. Olemme velassa heille!
Israelilaiset lähettiläät olivat uskollisia ja ehtivät laajalle ympäristöön tehtävässään sekä kärsivät useimmissa tapauksissa väkivaltaisen kuoleman sen tähden, että olivat uskollisia Kristuksen lähetyskäskylle. Perimätiedon mukaan apostoli Pietari ristiinnaulittiin pää alaspäin Roomassa. Andreas sidottiin ristiin ja jätettiin kuolemaan nälkään. Jaakob vanhempi teloitettiin kuningas Herodeksen määräyksestä. Filippus hirtettiin pylvääseen. Bartolomeus ruoskittiin ja tapettiin erään roomalaisen alakuninkaan käskystä. Matteus tapettiin keihäällä. Tuomasta ammuttiin nuolilla hänen ollessaan rukouksessa ja sen jälkeen lävistettiin miekalla. Markusta raahattiin pitkin Aleksandrian katuja, kunnes hän menehtyi.
He kiiruhtivat viemään evankeliumin sanomaa ja sytyttivät pelastuksen lampun oman maansa ympärillä oleviin maihin. Jotkut ehtivät Italiaan ja Espanjaan, ehkäpä kauemmaksikin siihen suuntaan. Toiset Syyriaan ja Turkkiin, Egyptiin ja Pohjois-Afrikkaan, Mesopotamiaan ja Persiaan vieläpä Intiaankin. He kiiruhtivat niin kauas kuin heidän elinpäivänsä ulottuivat, kunnes vihollisen kidutus- ja tappoaseet pysähdyttivät heidän juoksunsa.
Maailma todellakin on velassa juutalaisille!
FOLKE THORELL, 20.02.2011