Aabraham ja filistealaiset - Israel ja palestiinalaiset

Aviel paneutuu suoraan asiaan

 - Minulla on déjà vu -tunne.

Jokaisen Israelin maan ja kansan sukupolven on Iisakin sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä lähetettävä selkeä viesti vihollisillemme.

Aviel Schneider | 29. marraskuuta 2024

Meidän kesken: mitä hyötyä on sopimuksesta, joka johtaa vain uuteen konfliktikierrokseen? Mistä minä puhun? Saatatte ajatella äskettäistä tulitaukoa pohjoisessa. Mutta ei, mieleeni tulee eräs tarina Raamatusta - Iisakin ja Abimelekin välinen draama, sattumalta tämän viikon Toora-osiosta, Toldotista, josta vaimoni Anat on myös kirjoittanut. Jokainen, joka lukee tätä osaa, ihmettelee heti: Mitä tässä oikeastaan tapahtuu? Näyttää siltä, että historia toistaa itseään.

Nälänhätä iskee maahan, ja Iisak muuttaa filistealaisten kuninkaan Abimelekin luo. Suojellakseen itseään Iisak väittää vaimonsa olevan hänen sisarensa. Tarina päättyy Iisakin ja Abimelekin väliseen liittoon, ja viittauksena tähän valaan, joka vannottiin kaivon lähellä, paikka on nimeltään Be'er Sheva - ”valan kaivo” tai ”seitsemän kaivoa”.

Miksi tästä tulee minulle déjà vu -tunne? Tietysti siksi, että kaikki tämä oli jo tapahtunut Aabrahamin kohdalla (1. Moos. luvut 20-21) - lähes identtisesti. Jopa nimi Be'er Sheva oli annettu jo silloin. Mitä tässä siis tapahtuu? Miksi historia toistaa itseään?

Keskustellaanpa lyhyesti Iisakin vahvuudesta. Jos Aabraham oli vallankumouksellinen, uranuurtaja, niin Iisak on meidän hillitty patriarkkamme, jonka oli sinnikkäästi ja määrätietoisesti, ilman perustajahahmo Aabrahamin loistoa, lujitettava uuden kansakunnan perusta. Eivätkä asiat olleet hänelle mitenkään helppoja. Filistealaiset täyttivät Aabrahamin kaivamat kaivot. Raamattu toteaa nimenomaisesti:

   ”Iisak istutti tuohon maahan viljaa ja korjasi samana vuonna satakertaisen sadon, koska Herra siunasi häntä. Miehestä tuli rikas, ja hänen varallisuutensa jatkoi kasvuaan, kunnes hänestä tuli hyvin varakas. Hänellä oli niin paljon lampaita ja karjaa ja palvelijoita, että filistealaiset kadehtivat häntä. Niinpä filistealaiset tukkivat kaikki kaivot, jotka hänen isänsä palvelijat olivat kaivaneet hänen isänsä Aabrahamin aikana, ja täyttivät ne maalla.” (1. Mooseksen kirja 26)

Toisin sanoen filistealaiset sanoivat lähinnä: ”Häipykää! Poistukaa! Tämä on meidän maamme! Täällä ei ole koskaan ollut kaivoja, eikä sinulla eikä isälläsi ole mitään oikeutta siihen! Joesta mereen asti filistealaisten maa on vapaa!” Mutta hetkinen - meillä oli sopimus! ”Mikä sopimus? Mistä te puhutte?” filistealaiset huijasivat.

Kuitenkin Iisakin hellittämätön päättäväisyys palata juuri niihin kaivoihin, jotka filistealaiset olivat tukkineet, ja kutsua niitä nimillä, jotka hänen isänsä oli niille antanut, oli se, joka lähetti selkeän viestin naapureilleen ja vihollisilleen: ”Ette voi pysäyttää minua. Minä jatkan isäni työtä.” Ja missä tämä raamatullinen kertomus tapahtuu? Gerarin laaksossa, ei kaukana Be'er Shevasta (Beersheba), jossa ystäväni Amnon, maanviljelijä, asuu.

   ”Iisak avasi uudelleen isänsä Aabrahamin aikana kaivetut kaivot, jotka filistealaiset olivat tukkineet Aabrahamin kuoleman jälkeen, ja hän antoi niille samat nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut. Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä makean veden kaivon.”

Tämä järkkymätön päättäväisyys saa Abimelekin etsimään Iisakin kanssa uutta sopimusta - tällä kertaa ei vahvuusasemasta käsin, vaan tietäen, että toinen osapuoli ei peräänny ja että siihen liittyy taivaallinen siunaus.

On hämmästyttävää, miten ajankohtainen tämä raamatullinen kertomus on tänä päivänä. Ihailen syvästi Etelä-Israelin rajayhteisöjemme asukkaita Gazan kaistaleen ympärillä. Nämä yhteisöt olivat aikoinaan täynnä elämää, mutta ne tuhoutuivat yhdessä yössä niiden toimesta, jotka pitävät itseään nykyaikaisina filistealaisina. Nämä asukkaat sanovat: ”Me palaamme kotiin. Kaivamme esiin kaivot, jotka palestiinalaiset ovat täyttäneet. Palaamme samoille paikoille, ja siellä virtaa taas raikasta vettä.”

Nämä ihmiset, jotka ovat menettäneet niin paljon, julistavat Israelin nimissä nykyaikaisille filistealaisille: ”Ette voi voittaa meitä. Luuletteko voivanne ajaa meidät pois? Ette tietenkään! Tiedättekö, kuka isäni on? Isäni on Iisak.” Jokaisen Israelin maan ja kansan sukupolven on Iisakin sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä lähetettävä vihollisilleen selkeä viesti: ”Ette voi pysäyttää meitä. Me jatkamme Jumalan ja raamatullisten esi-isiemme työtä.”