Kristityt Israelissa

Vaikka kristityt eivät ole tervetulleita islamilaisiin valtioihin, kuten Saudi-Arabiaan, ja useimmat heistä on ajettu pois pitkäaikaisista kodeistaan Libanonissa, kristityt ovat aina olleet tervetulleita Israeliin ja heitä on kohdeltu tasavertaisina kansalaisina. Israel on ainoa Lähi-idän valtio, jossa kristittyjen määrä on kasvanut (34 000:sta vuonna 1948 tämän päivän 182 000:een kristittyyn).

Kristilliset yhteisöt ovat omasta tahdostaan pysyneet Israelin eri uskonnollisista yhteisöistä kaikkein itsenäisimpinä, vaikka ne ovatkin yhä useammin päättäneet integroida sosiaalihuolto-, terveydenhuolto- ja koulutuslaitoksensa valtion rakenteisiin. Kristillisten yhteisöjen kirkolliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia henkilökohtaiseen asemaan liittyvissä asioissa, kuten avioliiton solmimisessa ja avioerossa. Uskonnollisista asioista vastaava ministeriö pidättäytyy tietoisesti puuttumasta kristittyjen yhteisöjen uskonnolliseen elämään, mutta ylläpitää kristittyjen yhteisöjen osastoa, joka käsittelee mahdollisesti esiin tulevia ongelmia ja pyyntöjä.

Jerusalemissa eri kristillisten kirkkojen oikeudet kristittyjen pyhien paikkojen hallintaan vahvistettiin ottomaanien valtakunnan aikana. Nämä oikeudet, jotka tunnetaan nimellä "Jerusalemin kristittyjen pyhiä paikkoja koskeva status quo -järjestely", ovat edelleen voimassa Israelissa.

Israelin tilastokeskuksen mukaan 84 prosenttia kristityistä sanoo olevansa tyytyväisiä elämään Israelissa ("Israel's Christian community is growing, 84% satisfied with life here - report," Times of Israel, 22. joulukuuta 2021).

Juuri Jordanian hallitessa vanhaa kaupunkia vuodesta 1948 vuoteen 1967 kristittyjen oikeuksia loukattiin ja Israelin kristittyjä estettiin pääsemästä pyhille paikoilleen. Kristittyjen määrä väheni lähes puoleen, 25 000:sta 12 646:een. Sen jälkeen väestö on hitaasti kasvanut.

---------------------------------

Israelin arvostelijat jättävät huomiotta kristittyjen vaikean ahdingon arabivallan alla, erityisesti palestiinalaishallinnon alaisuudessa, jossa noin 50 000 kristittyä elää 4,9 miljoonan muslimin joukossa. Kristittyjen kokonaismäärä palestiinalaisalueilla on pysynyt vakaana vuodesta 1967 lähtien, mutta heidän osuutensa laski vuoden 1922 lähes 10 prosentista 6 prosenttiin vuonna 1967 ja nykyään vain yhteen prosenttiin väestöstä. Kolme neljäsosaa Betlehemin kristityistä asuu nykyään ulkomailla, ja suurin osa kaupungin väestöstä on muslimeja (Alex Safian, "New York Times Omits Major Reason Christians Are Leaving Bethlehem," CAMERA, 24. joulukuuta 2004; "The Palestinian Christian Population," JCPA Background Paper, 2011; Matt Hadro, "Why are Christians leaving Palestinian territories?". Catholic News Agency, 19. kesäkuuta 2020).

Jonathan Adelman ja Agota Kuperman totesivat, että Jasser Arafat "yritti pyyhkiä historiallisen Jeesuksen pois esittämällä hänet ensimmäisenä radikaalina palestiinalaisena aseistettuna fedayeeninä (sissinä). Samaan aikaan palestiinalaishallinto on ottanut islamin viralliseksi uskonnokseen, soveltanut tiukkoja islamilaisia säädöksiä ja sallinut jopa virallisesti nimitettyjen pappien leimata kristityt (ja juutalaiset) vääräuskoisiksi, koska monet muslimit pitävät palestiinalaisia kristittyjä - kuten Libanonin kristittyjä - potentiaalisena viidentenä kolonnana Israelille". Itse asiassa toisen intifadan alkaessa vuonna 2000 palestiinalaiset muslimit hyökkäsivät kristittyjen kimppuun Gazassa." Raab kirjoitti myös, että "kristittyjen vastaiset graffitit ovat yleisiä Betlehemissä ja sen naapurissa sijaitsevassa Beit Sahurissa, ja niissä julistetaan: 'Ensin lauantai-ihmiset (juutalaiset), sitten sunnuntai-ihmiset (kristityt)'" ja että "kristittyjen hautausmaita on turmeltu, luostareiden puhelinlinjat on katkaistu ja luostareihin on murtauduttu" (David Raab, "The Beleaguered Christians of the Palestiinan hallitsemien alueiden riistetyt kristityt", JCPA, 15. tammikuuta 2003).

Nykyään Gazassa asuu noin 1300 kristittyä lähes kahden miljoonan muslimin joukossa. Yhdysvaltain ulkoministeriö totesi: "Tiedotusvälineiden mukaan Hamas ei edelleenkään tutkinut eikä asettanut syytteeseen Gazassa esiintyviä uskonnollista syrjintää koskevia tapauksia, mukaan lukien raportoidut kristittyjen vastaiset ennakkoluulot yksityisen sektorin palkkaamisessa ja kristittyjen vastaista häirintää koskevissa poliisitutkinnoissa" ("2019 Report on International Religious Freedom: Israel, West Bank and Gaza", Yhdysvaltain ulkoministeriö, 10. kesäkuuta 2020).

"Kristittyinä tässä hyvin vaikeassa fundamentalistisessa yhteiskunnassa he kohtaavat kaikenlaista sosiaalista ja poliittista vainoa", sanoi Philos-projektin puheenjohtaja ja perustaja Robert Nicholson (Courtney Mares, "Gaza Exodus: Helping Christians caught in a crisis", Catholic News Agency, 14.1.2020).

Philos-projektin palestiinalaiskristittyjen keskuudessa tekemässä tutkimuksessa todettiin, että palestiinalaiskristityt muuttavat alueelta kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muslimit sekä taloudellisista että turvallisuussyistä, mukaan lukien naapureiden hyökkäykset. Vaikka he suhtautuvat kriittisesti Israeliin, 77 prosenttia sanoi olevansa huolissaan radikaaleista salafistiryhmistä, 43 prosenttia uskoi, että useimmat muslimit eivät halua heitä Palestiinaan, ja 44 prosenttia sanoi, että heitä syrjitään työpaikkoja hakiessaan (Hadro).

Toisin kuin kristityt, jotka nauttivat sanan- ja uskonnonvapautta Israelissa, ahdistetut palestiinalaiskristityt puhuvat harvoin. "Turvallisuutensa puolesta peläten kristittyjen edustajat eivät mielellään ilmoittaudu nimeltä, kun he valittavat muslimien kohtelusta heitä kohtaan... . Nauhalla he puhuvat epävirallisesti ahdistelusta ja terrorin taktiikasta, lähinnä roistojoukoista, jotka ryöstivät ja rosvosivat kristittyjä ja heidän omaisuuttaan palestiinalaisten turvallisuushenkilöstön suojeluksessa" (Raab).